Yhtenä yönä heräsin siihen, että vieras mies pyöri ajatuksissani. Pyörin ensin sängyssä yrittäen päästä hänestä eroon, mutta hän ei suostunut lähtemään minnekään. Lopulta nousin ylös toivoen hänen jättävän ajatukseni rauhaan kun laitan valot päälle ja ryhdyn tekemään jotain, mutta hän seurasi perässä minne vain meninkin. Siinä me sitten lopulta istuimme keittiönpöydän ääressä, tämä mies ja minä, kahvia juoden, puoli neljän aikaan aamulla.
Kun oma mieheni sitten kahdeksan maissa heräsi ja liittyi kahviseurueeseen toivoin hänen ymmärtävän etten ollut itse etsinyt tätä toista miestä elämääni!

Nyt tämä toinen mies on ollut osa jokapäiväistä elämääni muutaman viikon ajan. Hän tulee ajatuksiini yllättäen, etukäteen varoittamatta ja pysähdyttää minut mitä sitten teenkin. Hän yrittää saada minut näkemään maailmaa omien silmiensä kautta, hän puhuu minulle miehen elämästä, isänä olemisesta, poikana olemisesta ja miehenä olemisesta naisen maailmasta. Ja minun pitäisi ymmärtää ja käsittää ja saada tolkkua!

Ensimmäiset päivät yritin kyllä päästä hänestä eroon. Yritin todistaa hänelle, että minulla on kiire, parempaakin tekemistä ja, ennen kaikkea, omakin mies, mutta hän ei ollut kuulevinaan. Päinvastoin. Mitä kovemmin yritin olla häntä kuuntelematta, sitä kovemmin hän huusi! Jos en hereillä ollessa suostunut pohtimaan hänen elämäänsä, keksi hän tulla uniini ja vallata ne. Ja sitten heräsin ja valvoin, enkä kuitenkaan saanut elämääni haltuuni. Päätin siis antaa periksi ja kuunnella häntä hereillä ollessani, jotta saisin yöt nukkua.

Tavallaan olen tottunut häneen. Hän haastaa minut näkemään monia asioita uudessa valossa. Pohdin jopa itseäni ja omia tekojani (ja tekemättä jättämisiäni) uudelleen. Hän on omalla tavallaan sympaattinen, karski, herkkä ja haavoittuva. Luulen, että meistä tulee vielä hyvät ystävät, niin väkisin kun hän elämääni tulikin. Yleensä inhoa niitä jotka tuppautuvat tositen seuraan, mutta hänellä tuntui olevan todella tärkeääa asiaa minulle. Ei hän omalle miehelleni tietenkään vertoja vedä, mutta hän on ehkä kuitenkin päänantamattomampi minun suhteeni. Hän on päättänyt elää kanssani tämän talven sanoinpa minä mitä tahansa.

Hän on keski-ikäinen, työssä käyvä, isä ja poika, mies ja ihminen. Hän ei tanssi, ei meikkaa, ei mieti vaatteitaan. Hän yrittää löytää oman paikkansa keski-ikäisten miesten maailmassa jota naiset ympäröi. Hän on voimakas ja haavoittuva. Hän lukee ja tekee töitä. Hän on aina luullut tekevänsä niin kuin on oikein.

Hän on Ilkka. Seuraavan näytelmäni päähenkilö.