Kerran radiohaastattelussa mietimme voiko kesäteatteri olla suuria tunteita vai pitääkö sen olla vaan suurta hupia, suurta naurua ja hölynpölyä. Rohkeasti yritin väittää, että kyllä voi olla vakavampaakin, syvällisempääkin teatteria kesällä. Pitkän kokemuksen omaava ammattiteatterin ohjaaja katsoi minua säälivästi.
Pikkuhiljaa alan ymmärtää miksi. Uutta uljasta Kesäteatteri uutislehteä selatessani huomaan, että KOMEDIA on oikeasti se juttu. Teatterit esittävät maalaiskomediaa, hersyvää komediaa, räväkkää farssia, komediaa kuolemisesta, mukaansatempaavaa komediaa, musiikillista iloittelua ja humoristista tarinaa..... Ja parhaat luottavat vanhoihin, jo monia kesiä esitettyihin komedioihin.
Vain muutama rohkea ottaa käsittelyynsä syvällisempiä aiheita, totisempia näytelmiä, ajatuksia herättäviä tekstejä. Ja aikaisempien vuosien perusteella minunkin on pakko myöntää, että ne muutamat sitten maksavat valinnoistaan taloudellisesti. Ne koskettavat näytelmät eivät vaan myy niin hyvin kuin nuo komediat.
 |
| Cheekiä, missejä ja huijareita- hyvin esitettyä muttei kovin yllättävää |
Mutta sitten sillä komedialla maksan sen toisenkin kulut. Näin se vaan menee. Emme me teatterin katsojina kovin paljoa esityksiltä vaadi - kunhan saamme nauraa eikä tarvitse ajatella mitään niin olemme tyytyväisiä. Tai no, makkarankin täytyisi olla hyvää.
En haluaisi olla näin hankala, en haluaisi toivoa tasoa ja ajatuksia ja yritystä ja kehitystä. Mutta niin se vaan on, että minä nauttisin eniten, kun teatteri ottaisi vaikka vähän riskejä ja esittäisi näytelmiä joissa on yllätyksiä, uusia sanankäänteitä, kunnon juoni, draamankaarta, ennaltaarvaamaton tarina. Siihen voisi sitten liittää humoristisia piirteitä ettei ihan itkuksi menisi. Mutta haluaisin vielä seuraavanakin päivänä miettiä näkemääni, kenties oivaltaa jotain uutta tai nähdä jokin vanha asia uudesta näkökulmasta......
Mutta minun pääsylippurahoilla ei tietenkään kovin montaa teatteria pyöritetä. Joten tämänkin kesän katson keskinkertaista komediaa. Niin meillä kuin muuallakin.
