Jotenkin luulin, että luovuus tarkoittaa juurikin sitä, että kokeillaan, tehdä uudella tavalla uusia juttuja. Otetaan riskejä. Opitaan uutta. Kokeillaan. Ja välillä erehdytään.
Mutta ei. Ei sinne päinkään. Niin sanotut luovat ihmiset pitävät hampaat irvessa kiinni omasta totutusta tavastaan tehdä asioita, uuden kokeilemisen ehdottaminenkin saa heidät paniikkikohtauksen äärelle... MITEN SE ON MAHDOLLISTA????
 |
| Kulissit ei tarvi olla prameat kun tehdään! |
Jokaisella tuntuu olevan tietty kaava millä tehdään asioita eikä sitä uskalleta mitenkään rikkoa. Edes pieniä muutoksia totuttuun prosessiin ei siedetä. Mitä luovuutta se muka on? Ei mitään, jos minulta kysytään. Ei sitten yhtään mitään. Se on monistamista. Toistamista. Kloonaamista. Ihan mitä vaan muttei luomista.
Ehkä sitten olen vaan kateellinen niille jotka onnistuvat ja osaavat, mutta minua hieman ärsyttääkin se, että juuri ne menestyvät jotka vuodesta toiseen toistavat itseään, tekevät samaa juttua kuin ennenkin, hieman erikohdasta ehkä aloittaen, mutta periaatteessa ihan samaa tuttua juttua kuitenkin. Ja suureen ääneen kutsuvat itseään taiteiljoiksi, luoviksi, ammattilaisiksi..
Jos minä olen väärässä ja luovuus on juurikin itsensä toistamista, aina samalla tavalla tekemistä, rutiineista kiinni pitämistä, kaavan kertaamista, niin minä en kyllä sitten haluakaan olla luova.
Minä haluan ottaa riskejä, kokeilla, tehdä uudella tavalla, uutta. Haastaa vähän itseäni. Ja muita. Oppia. Kehittyä. Meni syteen tai saveen.
Onneksi täällä Kaurakedossa on syvät savimaat - jopa 60metriä, joten saveen voi mennä, ja täysillä!
