harjoittelua????

Kauhea paniikki iski kun koetin tehdä harjoitusaikataulua - kuinka monta harjoitusta taas tarvitaankaan, että kaikki on valmiina ensi-iltana? Muistan, että yksi ammattiteatteri antaa näyttelijöille tasan kolme viikkoa aikaa siitä kun saavat käsikirjoituksen ensimmäisen kerran käteensä siihen kun täytyy olla valmis esitys - mutta me ehkä tarvitsemme hieman enemmän aikaa?
Ensi kesän nuorin näyttelijä, Enni 5-vuotta, osaa jo kaikki kolme repliikkiään ulkoa ja on ansaitusti ylpeä itsestään! Toivottavasti sama into ja rohkeus jatkuu kun katsomo on tupaten täynnä ja ne vuorosanat on sanottava ilta toisensa perään:)
Vaikeampaa kuin vuorosanojen oppiminen on kuitenkin se miten näyttelijät saadaan luonteviksi omissa rooleissaan ja toistensa kanssa. Ajattele vaikka: ykskaks joudut hyvin lähekkäin ihan vieraiden ihmisten kanssa, ehkä koskemaan, mutta ainakin luottamaan heihin. Ykskaks täytyy näyttää siltä kuin olisit oikeasti kiinnostunut siitä mitä heillä on sanottavaa! Ja ykskaks täytyy osata toimia heidän kanssaan etukäteen sovitun suunnitelman mukaan niin että se näyttää hyvinkin spontaanilta - 'ihan vaan satuttiin tähän näyttämölle yhtä aikaa ja minulle on täysi yllätys mitä tuo toinen ihminen kohta sanoo':)
Ajatusten keskittämistä vain käsillä olevaan hetkeen täytyy opetella. Ei ole ihan helppoa sulkea muuta maailmaa pois päästään näytelmän ajaksi - mutta jos näyttelijä hetkeksikään päästää 'oikean ajatuksen' päähänsä joutuu hän heti pois näytelmän roolista takaisin omaksi itsekseen ja se sotkee paitsi hänet, myös vastanäyttelijät ja yleisön. Eli koko keskittymiskyky on laitettava töihin, ajatukset kuriin ja huomio näytelmään - spontaanisti!
Tavallaan siinä onkin harrastajateatterin viehätys - uusia haasteita tulee koko ajan, yllättäviä tilanteita ja ongelmanratkaisutilanteita:) Ainakin jää hetkeksi tekemättömät puutarhatyöt mielestä (tosin tekemättäkin) ja saa tutustua ihan uusiin näkökulmiin ja asioihin toisena ihmisenä. Eikä ole sitä ammattilaisuuden tuomaa kokemusta ja rutiinia millä eri tilanteet hoitaisi!
Ohjaajana toivon voivani edes hieman auttaa siinä 'roolin löytämisessä ja siihen sopeutumisessa' mutta suurimman työn tekee jokainen itse. Ja toivottavasti onnistumme yli kaikkien odotusten ensikesänä - odotukset ovat tosin tosi korkeella! Niitä on vaikea ylittää!

lukuharjoitus onnellisesti ohi

Ensimmäiset lukuharjoitukset on nyt takana ja helpotuksen huokaisut huokailtu! Kaikki näyttelijät tuntuvat sopivan rooleihinsa tosi hyvin. On paljon helpompi lähtee harjoittelemaan kun ei tarvitse epätoivoisesti etsiä itsestään hahmoa joka on vieras tai kaukainen - nyt päästään suoraan työhön!

Onneksi enää ei muista kuinka kylmää voi olla (ja aina onkin) harjoituksissa kun siirrytään ulos, eikä muista sitäkään kuinka epätoivoiselta tuntuu kun joku ei vieläkään osaa vuorosanojaan tai kun ei saa itse jotain kohtausta toimimaan tai kun etukäteismyynti ei ole niin kiihkeää kuin haluaisi tai kun nilkka murtuu eikä voi pitää vapaata harjoituksista tai kun joku näyttelijä ei ymmärrä miksi haluan jonkun kohtauksen tehtäväksi juuri näin, tai kun itsekään ei usko että mikään toimii tai... tai...

Muistan kuinka joskus keski-koulussa kun ohjasin Herttoja (meidän oma näytelmäkerho) - löysimme ihanan näytelmän. Paras rooli siinä taisi olla Jukeboxi ja herkullisin kohtaus se kun joku ajoi kevarilla näyttämölle (taisi olla Heinämäen Karin kevytmoottripyörä silloin meillä lainassa) niin istuin yhden näytöksen jälkeen ja nautin siitä tunteesta kun tytöt (kaikki kerholaiset oli tyttöjä) onnistui ja yleisö taputti hurjana - 'tää on ihanaa' ajattelin. Ja ajattelin, että tätä haluan tehdä työkseni! Vähän se tunne tuli kun kuuntelin nyt Ilkan läpilukua - täähän on aivan ihanaa - tätä vois tehdä vaikka työkseen!

Nyt onkin taas hauskaa seurata kuinka kaksi eri näytelmää rakentuu yhtä aikaa mutta täysin eri tavoin - Eeron näytelmä Karkauspäivät missä näyttelen taas kiukkusta emäntää ja oma Ilkkani jossa en näyttele ollenkaan. On ihanan vapauttavaa vaan näytellä toisessa, kaikkia vastuut voi heittää Eerolle ja ohjaaja-Jyrkille kun taas omassa täytyy kantaa vastuu kaikesta eikä voi ottaa rennosti ennen viimeistä esitystä....

Mutta mitä tapahtuu ennen sitä viimeistä naytöstä - siitä kerron pian lisää:)

Jes! Tämä on se vaihe mihin kaikki on tähdännyt!!!!! Nyt koko talven tuskastelut ovat ohi -nyt ei enää voi oikein mitään, nyt täytyy vaan tyytytä siihen mitä on saanut aikaiseksi. Ilkka on VALMIS ja harjoitukset alkavat ja näytelmä alkaa elää omaa elämäänsä - näyttelijät ottavat sen omakseen ja puhaltavat Ilkkaan hengen!! Siis oikeasti kiheltävän jännittävä hetki! Tietysti ensi-iltaan liittyy uutta jännitystä -miten yleisö tämän ottaa, reagoiko kukaan? Mutta nyt ei vielä tarvitse pelätä sitä, nyt voi nauttia näytelmän ensiaskeleista.

Nyt voi vaan yrittää saada omaa näkemystään näytelmästä kohtaamaan näyttelijöiden näkemykset ja jotenkin saada niistä aikaiseksi yhtenäinen esitys... Aika jännittävää on se, miten eritavalla voimme hahmottaa eri kohtaukset ja henkilöt! Joku kuulee tekstissä jotain sellaista mitä en tiennyt kirjoittaneenikaan ja taas jotais sellaista ei löydy mitä luulin siellä olevan. Kun on elänyt Ilkan kanssa niin pitkään , on tietysti luonut selkeän kuvan hänestä. Mutta kun Ilkka muuttuu lihaksi ja vereksi, oikeaksi mieheksi, muuttuu hän taas tavallaan vieraaksi. Hän ottaa etäisyyttä ja itsenäistyy (mikä varmaan onoikeastaan ihan hyvä). Mutta samalla joudun luopumaan hänestä ja myöntämään, ettei häntä oikeasti ollutkaan:)

Kerron heti lisää, kun pääsemme harjoituksissa vauhtiin - mitä kaikkea tässä vielä ehtiikään tapahtumaan ennen kuin kaikki pääsevät itse katsomaan Ilkkaa!