Esitys syntyy

Viime viikolla oli ensimmäiset lukuharjoitukset - mukana toisilleen tuttuja ja tuntemattomia näyttelijöitä - tästä syntyy tiivis yhteisö kesäkuuhun mennessä. Toivottavasti. Jos tämä ryhmä ei hioudu yhteen näkyy se heti ensi kesänä yleisölle. Ammattinäyttelijät voivat huijata ja vetää esityksen rutiinilla läpi vaikkeivat edes tulisi toimeen keskenään, mutta harrastajat eivät yleenäs tähän pysty. Kaikki keskenäiset tunteet näkyvät näyttämölläkin.
Onneksi tämä ryhmä tuntuu siltä, että varmasti tulevat hyvin toimeen keskenään ja jopa viihtyvät yhdessä. Kunhan ohjaaja osaa antaa tilaa ja kannustusta. (Lue= pysyä pois jaloista). Kunhan tulevat ohjaajan kanssa toimeen - sekin kun näkyy näyttämöllä jos ei kestä ohjaajaa:).

Tämä on siitä ihana kesä, ettei minun tarvitse itse näytellä ja ohjata samassa näytelmässä. Viime kesänä yhden näyttelijän peruuttaessa tulonsa ihan viime hetkillä jouduin itse sekä rooliin että ohjaamaan, enkä tykännyt siitä yhtään. Tuntui etten voinut kunnolla näytellä kun täytyi keskittyä toisten suorituksiin. Ja joku näyttelijöistä sanoi sen olleen tosi hankalaa kun sitten siirryin näyttämölle. Mutta nyt ei siis sitä ongelmaa ole.

Toisaalta tämä on tosi haastava aikaa kun yhtä aikaa on niin monta projektia työnalla: Siis saanko luvan -aikuisten näytelmä (ensi-ilta 7.6), toimintakeskuksen äitienpäivä juhlan esitykset (toukokuun alussa), Jokivarsien lausujien 5-vuotis esitys täytyy tehdä ja Kisällikerholla on ensi-ilta 17.6 merirosvonäytelmällä!! ja sitten näyttelen itse Oskarin Unelmissa Kyläsepällä (heinäkuussa ensi-ilta). Näiden kaikkien esitysten harjoitusaikataulujen yhteensovittaminen muun työn ohella on pienoinen prosessi sekin:).

JA koko ajan tekisi mieli tehdä lisää... haluaisin tosissani tehdä oman lausuntaillan (jos vieläsaisin Ellun ja pianon innostumaan tekemään yhteisesitysken...!!) - muutamia hyviä tekstejä olen jo löytänyt ja aiheita pyöritellyt.... olisi välillä ihanaa tehdä itse! Ryhmän tekemiset kun on helposti kompromissin kompromisseja -itse voisi ottaa aivan erilaisia haasteita.... No, katsotaan, uskallanko tehdä unelmasta totta ja sopia Elinan kanssa aikatauluista....... Tai puhua Mirjaa toiseksi ....  Jään itsekin odottamaan mitä tästä syntyy!

Onko tällä mitään merkitystä?

Meillä oli Somerolla viime viikolla tapahtuma kirjastossa, jossa mietittiin kulttuurin vaikutusta ihmisen hyvinvointiin. Aivoviikon kunniaksi Salon Muistiyhdistys yhdessä Someron kulttuuri ryn kanssa olivat kutsuneet erilaisia kulttuuriyhdistyksiä esiintymään ja minutkin pohtimaan kulttuurin vaikutusta ihmisten elämään.
Ensiksi se tuntui tosi helpolta aiheelta - kaikkihan sen tietää, että kulttuuri parantaa elämänlaatua ja saa ihmiset pysymään terveinä... mutta kun tarkemmin pohdin asiaa, niin sehän olikin ihan hirveän vaikea aihe!
Miten määrätellään kulttuuri- oli heti ensimmäinen ongelma. Muistiyhdistyksen naisen mielestä jääkiekon katsominenkin on kulttuuria.... en kyllä mitenkään voi olla ihan samaa mieltä.

Kuvataiteen, ja taiteen yleensäkin, määritteleminen kulttuuriksi on vielä helppoa, mutta kun laajennetaan näkemystä tullaankin sitten sinne vaikealle alueelle. Onko urheilu kulttuuria? No, tanssi varmaan on, kaunoluistelukin varmaan on, mutta näkihyppy? Jääkiekko? Nyrkkeily? Kahvakuula? Jaa-a.
Jos kulttuurilla edelleen tarkoitetaan "ihmisen sielun viljelyä" niin millaista satoa kasvaa kilpaurheilun siemenistä?

Mutta taiteen merkitys ihmisen hyvinvoinnille lienee selvä? Kun näkee kauniin kuvan, tai kuulee kauniin musiikkikappaleen, vai näkee koskettavan kertomuksen - eikö se nosta ihmisen arkipäivän yläpuolelle?

Mutta onko sen pakko tehdä niin? Onko kulttuurilla oltava jokin elämää suurempi merkitys? Eikö siinä ole tavoitetta tarpeeksi, että sen tekeminen on tekijöilleen merkityksellistä? Varmaankin jos kenenkään ei tarvitse maksaa mitään sen tekemisestä ei kulttuurilla tarvitse olla mitään annettavaa...?
Toki suuri osa kulttuurin tuottajista toivoo työllään olevan merkitystä muillekin. Kyllä minun täytyy myöntää, että tänään kun Jokivarsien lausujien esityksen jälkeen eräs mies yleisöstä sanoi, että oli tosi väsynyt kun tuli meitä kuuntelemaan mutta piristyi meidän esityksemme ansiosta ... mahtavaltahan se tuntui! Kyllä esityksen toivoo koskettavan yleisöä ja antavan ajattelun aihetta ja ehkä jopa uusia näkökulmia...

Mutta toivon ettei tätä tarvitse aina ottaa niin vakavasti! Nauru ja ilo kuuluvat elämään ja kulttuuriin - joskus saa vaan pitää hauskaa ja nauraa!! Ihan vakavillakin aiheilla!

Toki meillä on tutkimustuloksia, jotka osoittavat, että kulttuurin harrastaminen vaikuttaa ihmisten kokemukseen onnellisuudesta ja saattaa jopa pidentää elinikää - varsinkin miehillä! Samoin kulttuuri vähentää sairastamista ja jopa vähentää lääkärissä käyntejä - loistavia syitä harrastaa ja kuluttaa kulttuuria!!!!