Pertin vaimo valvottaa....

Levoton yö takana - illalla Pertin vaimo, Saara päätti muuttaa elämänsä suuntaa ihan toisin kuin minä olin ajatellut. Olen tottunut siihen, että näytelmät etenevät omaa rataansa mutta jotkut muutokset on vaikeampi sulattaa kun toiset. Kun mies näytelmässäni tekee jotain mitä en osannut ajatella, hyväksyn sen helpommin, koska uskon, että miehet useinkin tekevät toisin kuin minä olisin tehnyt.

Mutta nyt suuntaa vaihtoi nainen jonka sielunelämän luulin tuntevani läpikotaisin! Pakko oli vaan sitten illalla lopettaa kirjoittaminen ja toivoa, että Saara yön aikana muuttaisi mieltään ja näkisi asiat minun näkökulmastani - näin ei käynyt. Jo pari tuntia olen väitellyt hänen kanssaan siitä mikä olisi järkevää ja mikä ei, mutta toistaiseksi ainakin minä olen häviämässä tämän väittelyn.

Ehkä juuri tämä onkin se mikä minua näytelmäkirjoittamisessa viehättää - koskaa ei voi tietää mihin ajatukset johtavat ja mitä juonenkäänteitä sormet kirjoittavat:)

Siksi minua suuresti harmittaakin se, että ihmiset odottavat tiettyä tulosta: näyttelijät tietyn määrän rooleja, yleisö tietyn tyyppistä tarinaa, perhe  tarkkaan määrättyjä tunteja jotka vietän kirjoittamassa, ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta... Ehkä minä olen juuri siksi harrastajakirjoittaja, etten pysty etukäteen lupaamaan mitään  - tai ehkä siksi en voi luvata että olen harrastajakirjoittaja? Osaako ammattikirjoittaja päättää etukäteen täsmälleen mitä hänen näytelmissään tapahtuu? Ketkä henkilöt siinä esiintyvät ja mitä he tekevät ja sanovat?

Fernado Pessoa

  Kivijalkamyymälästä löysin mahtavat patsaan (kipsisen kylläkin) suuresta idolistani Fernado Pessoasta - Portugalilaisesta runoilijasta joka on kirjoittanut monenlaista, mutta varsinkin hänen kauniit rakkausrunonsa ovat valloittaneet sydämeni. Tuossa hän nyt seisoo pöydänkulmalla ja tuijottaa minua mitään näkemöttämin silmin ... ja minä ihmettelen oliko hänellä enemmän sananvaltaa omiin teksteihinsä kuin minulla?

Muistan lukeneeni miten Eino Leino - toinen suuri suosikkini - kulki päivätolkulla miettien yhtä sanaa... hän siis selvästi itse valitsi sanansa?
Entä John Grisham - suuri dekkaristi jonka kirjat luen ahmien? Kuka hänen juonenkäänteistään päättää?

Grisham lienee vielä elossa, ehkä seuraavaksi kirjotankin hänelle ja kysyn miten hän nukkuu yönsä kun hahmot alkavat elää omaa elämäänsä ja tekevät käsittämättömiä asoita! Ehkä kysyn häneltä miten ne saa suostumaan siihen mitä itse tahtoo? Vai onko sittenkin parasta, että unohtaa itsensä ja antaa Saarojen vaan mennä minne haluavat ja tehdä mitä tahtovat?

Pertin kanssa maailmalla

Onhan tämä vähän ylellistä, että voin viettää kokonaisen kuukauden Portugalissa päätyönäni kirjoittaminen! Yleensä saan kotona  varastettua tunnin tai pari kaiken muun työn ohella kirjoittamiseen - tuolloin menee ensin tunti 'orientoitumiseen' eli siihen,että yritän unohtaa pesemättömät pyykit, mankeloimattomat lakanat, siivoamattomat nurkat jne. - kotona ei koskaan työt lopu- ja sitten kirjoittamiseen jääkin se tunti.. Tekstistä tulee helposti pirstaleista, ajatuksista irtonaisia ja henkilöhahmoista.... no, hahmoja, ei aina eläviä olentoja..

Mutta kokonainen kuukausi ilman kotihuolia!!!! (Kiitos rakas mieheni, että hoidat koirat, kanat, kakarat!!!) Voin kirjoittaa juuri silloin kun siltä tuntuu, juuri niin pitkään kun haluan ja juuri siinä mielentilassa kun haluan - taivaallista!!! Tämän rauhan ja levon soisin kaikille kirjoittajille joskus. Jos olisin mies, minun vaimoni ehkä kotonakin huolehtisi, että saisin rauhassa kirjoittaa. Minun muusani ehkä pesisi ja silittäisi ne pyykit ja tiskaisi astiat sillä aikaa kun minä kirjoitan. Mutta koska minä olen se vaimo, täytyisi minun kirjoittaa niin hyvin, että voisin palkata itselleni vaimon-korvikkeen hoitamaan kaikki kotityöt (juuri niinkuin minä haluan, kyllähän se rakas mies toki osansa tekee! Mutta - anteeksi vaan - niin kuin keksi-ikäinen mies ne tekee!)

Nyt siis olen pihistänyt viimeiset vuodet kesälomiani ja syyslomiani ja vapaapäiviäni. Sullonut ne yhteen ja saanut aikaiseksi kuukauden kirjoitusrauhaa täällä kaukana. TPaljon asiassa on edesauttanut rakas pikkusisareni, joka ystävällisesti on ottanut minut nurkkiinsa kirjoittamaan!!!

Työnalla on ensi kesän näytelmä. Päähenkilönä on tälläkin kertaa mies, Pertti, ja hänen vaimonsa Saara, sekä heidän lapsensa Veera ja Kiira. Olen aikaisemmin jo yhden syksyn viettänyt Ilkan kanssa, ja jo silloin huomasin, että näillä miehillä on taipumuksena itse päättää elämästään. Minä olen etukäteen suunnitellut juonenkäänteet ja tapahtumat mutta sitten nämä miehet ottavat ohjat omiin käsiinsä ja tekevät minun näytelmille aivan mitä itse haluavat.

Nyt siis keski-ikäinen Pertti viettää kuukauden kanssani Portugalissa. Aamulla aina päätän, että tänään kirjoitan sitä ja tätä, mutta kun avaan tietokoneen ja ryhdyn töihin, huomaan, että Pertti on ajatellut asiat ihan toisin. Niin näytelmä sitten etenee - minä toivon yhtä ja Pertti sanoo toista... ja yleensä Pertti sanoo sen viimeisen sanan.

Mutta en minä viitsi sille hermostua, kun on muuten niin mukavaa. Jos Pertti heittäytyy oikein hankalaksi kirjoitan muuta - käänsin jo Roberta Grossin näytelmän Italialainen yllätys, kirjoitin muutaman kohtalaisen runon ja seuraavaa 'parisuhdekriisiämme' varten olen jemmannut yhden pääsiäisnäytelmän ja yhden koululaisten nettikiusaamisesta kertovan näytelmän - ei tule aika pitkäksi - ei Pertin kanssa eikä ilman.

Esitys syntyy

Viime viikolla oli ensimmäiset lukuharjoitukset - mukana toisilleen tuttuja ja tuntemattomia näyttelijöitä - tästä syntyy tiivis yhteisö kesäkuuhun mennessä. Toivottavasti. Jos tämä ryhmä ei hioudu yhteen näkyy se heti ensi kesänä yleisölle. Ammattinäyttelijät voivat huijata ja vetää esityksen rutiinilla läpi vaikkeivat edes tulisi toimeen keskenään, mutta harrastajat eivät yleenäs tähän pysty. Kaikki keskenäiset tunteet näkyvät näyttämölläkin.
Onneksi tämä ryhmä tuntuu siltä, että varmasti tulevat hyvin toimeen keskenään ja jopa viihtyvät yhdessä. Kunhan ohjaaja osaa antaa tilaa ja kannustusta. (Lue= pysyä pois jaloista). Kunhan tulevat ohjaajan kanssa toimeen - sekin kun näkyy näyttämöllä jos ei kestä ohjaajaa:).

Tämä on siitä ihana kesä, ettei minun tarvitse itse näytellä ja ohjata samassa näytelmässä. Viime kesänä yhden näyttelijän peruuttaessa tulonsa ihan viime hetkillä jouduin itse sekä rooliin että ohjaamaan, enkä tykännyt siitä yhtään. Tuntui etten voinut kunnolla näytellä kun täytyi keskittyä toisten suorituksiin. Ja joku näyttelijöistä sanoi sen olleen tosi hankalaa kun sitten siirryin näyttämölle. Mutta nyt ei siis sitä ongelmaa ole.

Toisaalta tämä on tosi haastava aikaa kun yhtä aikaa on niin monta projektia työnalla: Siis saanko luvan -aikuisten näytelmä (ensi-ilta 7.6), toimintakeskuksen äitienpäivä juhlan esitykset (toukokuun alussa), Jokivarsien lausujien 5-vuotis esitys täytyy tehdä ja Kisällikerholla on ensi-ilta 17.6 merirosvonäytelmällä!! ja sitten näyttelen itse Oskarin Unelmissa Kyläsepällä (heinäkuussa ensi-ilta). Näiden kaikkien esitysten harjoitusaikataulujen yhteensovittaminen muun työn ohella on pienoinen prosessi sekin:).

JA koko ajan tekisi mieli tehdä lisää... haluaisin tosissani tehdä oman lausuntaillan (jos vieläsaisin Ellun ja pianon innostumaan tekemään yhteisesitysken...!!) - muutamia hyviä tekstejä olen jo löytänyt ja aiheita pyöritellyt.... olisi välillä ihanaa tehdä itse! Ryhmän tekemiset kun on helposti kompromissin kompromisseja -itse voisi ottaa aivan erilaisia haasteita.... No, katsotaan, uskallanko tehdä unelmasta totta ja sopia Elinan kanssa aikatauluista....... Tai puhua Mirjaa toiseksi ....  Jään itsekin odottamaan mitä tästä syntyy!

Onko tällä mitään merkitystä?

Meillä oli Somerolla viime viikolla tapahtuma kirjastossa, jossa mietittiin kulttuurin vaikutusta ihmisen hyvinvointiin. Aivoviikon kunniaksi Salon Muistiyhdistys yhdessä Someron kulttuuri ryn kanssa olivat kutsuneet erilaisia kulttuuriyhdistyksiä esiintymään ja minutkin pohtimaan kulttuurin vaikutusta ihmisten elämään.
Ensiksi se tuntui tosi helpolta aiheelta - kaikkihan sen tietää, että kulttuuri parantaa elämänlaatua ja saa ihmiset pysymään terveinä... mutta kun tarkemmin pohdin asiaa, niin sehän olikin ihan hirveän vaikea aihe!
Miten määrätellään kulttuuri- oli heti ensimmäinen ongelma. Muistiyhdistyksen naisen mielestä jääkiekon katsominenkin on kulttuuria.... en kyllä mitenkään voi olla ihan samaa mieltä.

Kuvataiteen, ja taiteen yleensäkin, määritteleminen kulttuuriksi on vielä helppoa, mutta kun laajennetaan näkemystä tullaankin sitten sinne vaikealle alueelle. Onko urheilu kulttuuria? No, tanssi varmaan on, kaunoluistelukin varmaan on, mutta näkihyppy? Jääkiekko? Nyrkkeily? Kahvakuula? Jaa-a.
Jos kulttuurilla edelleen tarkoitetaan "ihmisen sielun viljelyä" niin millaista satoa kasvaa kilpaurheilun siemenistä?

Mutta taiteen merkitys ihmisen hyvinvoinnille lienee selvä? Kun näkee kauniin kuvan, tai kuulee kauniin musiikkikappaleen, vai näkee koskettavan kertomuksen - eikö se nosta ihmisen arkipäivän yläpuolelle?

Mutta onko sen pakko tehdä niin? Onko kulttuurilla oltava jokin elämää suurempi merkitys? Eikö siinä ole tavoitetta tarpeeksi, että sen tekeminen on tekijöilleen merkityksellistä? Varmaankin jos kenenkään ei tarvitse maksaa mitään sen tekemisestä ei kulttuurilla tarvitse olla mitään annettavaa...?
Toki suuri osa kulttuurin tuottajista toivoo työllään olevan merkitystä muillekin. Kyllä minun täytyy myöntää, että tänään kun Jokivarsien lausujien esityksen jälkeen eräs mies yleisöstä sanoi, että oli tosi väsynyt kun tuli meitä kuuntelemaan mutta piristyi meidän esityksemme ansiosta ... mahtavaltahan se tuntui! Kyllä esityksen toivoo koskettavan yleisöä ja antavan ajattelun aihetta ja ehkä jopa uusia näkökulmia...

Mutta toivon ettei tätä tarvitse aina ottaa niin vakavasti! Nauru ja ilo kuuluvat elämään ja kulttuuriin - joskus saa vaan pitää hauskaa ja nauraa!! Ihan vakavillakin aiheilla!

Toki meillä on tutkimustuloksia, jotka osoittavat, että kulttuurin harrastaminen vaikuttaa ihmisten kokemukseen onnellisuudesta ja saattaa jopa pidentää elinikää - varsinkin miehillä! Samoin kulttuuri vähentää sairastamista ja jopa vähentää lääkärissä käyntejä - loistavia syitä harrastaa ja kuluttaa kulttuuria!!!!