Ja täytyy sanoa, että yleensä kokonaisuus toimii. Mutta sitten on niitä esityksiä joihin pettyy. Syystä tai toisesta. Tänä vuonna on ollut jo muutama sellainen esitys, että olen jäänyt miettimäään miksi ihmeessä juuri tuo näytelmä tai miksi ihmeessä juuri tuollainen ohjaus..... Anteeksi.
Oikeesti mietin miksi sellainen näytelmä, jonka tarinan kertomiseen en keksi mitään syytä, esitetään vuodesta toiseen. Tai siis enemmän ihmettelen miksi sitä mennään katsomaan vuodesta toiseen... Tämä vuonna roolisuoritukset oli ihan mahtavia - todella hyviä, ohjaus toimi ja lavasteet niinkuin puvutkin... Mutta kun tarinasta ei jää mitään käteen. Paitsi vähän tyhjä olo ja kysymys miksi?
En olisi mennyt katsomaan jollen olisi mennyt isäni seuraksi. Tiesin toki jo etukäteen tarinan enkä oli sitä koskaan käsittänyt mutta se onkin varmaan joku miehinen sisäpiirin juttu.... Anteeksi taas.
Toinen suuri pettymys oli kun rakastamani monikerroksinen ja monisäikeinen tarina oli purettu kaikesta sisällöstä ja toteutettu tyhjänä puolituhmana gladiaattoriversiona huonostiohjatun tuntuisesti... Enkä nyt pyydä edes anteeksi.
Kysymys kuuluukin siis nyt eikö mitään voi nykymaailmassa tehdä ilman seksiä ja kiroilua? Eikö tarinaan voi luottaa ja antaa sen kantaa? Tärkein kysymys: Eikö voisi etukäteen varoittaa jos esittää tyhjennetyn version vanhasta klassikosta jotta yleisö tietäisi henkisesti valmentautua ennen esitystä?
Kysyn vaan......
Loppuun selfie omassa katsomossa otettuna esitysten jälkeen, huolettomasta kriitikon roolista nauttien:)
