Mikä ihme saa ihmiset näin liikkeelle? Ymmärrän vielä esiintyjät, jotka saavat suunnatonta tyydytystä kun monen kuukauden harjoittelemisen jälkeen esitys lopulta tuodaan yleisön eteen, mutta entäs ne kuuntelijat?
Pakolliset sukulaiset ja perheenjäsenetkin vielä ymmärrän, mutta entäs ne muut?
Runo koskettaa meissä jotain sellaista aluetta minne muuten on vaikea päästä. Runo selittää tuntojamme paremmin kuin moni muu. Runo avaa meille maailman aivan uudella tavalla ja pysähdyttää meidät. Runo pystyy parhaimmillaan selittämään asioita joiden emme edes tienneet askarruttavan meitä. Oikea runo oikeaan aikaan vastaa varmasti useampaa terapiakäyntiä:)
Tietysti on niitäkin ihmisiä joita runot eivät puhuttele. On suorasanaisen, loppuun selitetyn, täsmällisen kielen ihmisiä, joille runojen vihjaileva, moniselitteinen ja monivivahteinen kieli ei aukea. On järjellä ajattelevia ihmisiä joille runojen epämääräisyys tuo tuskaisen olon. Aivan niin kuin on muutenkin eri kielillä puhuvia ihmisiä.
Sillä parhaimmillaan runous on kuin oma kielensä - runoihin tutustuminen on kuin opettelisi vierasta kieltä. Runojen kieli vaatii lukijalta kykyä heittäytyä vietäväksi, kykyä ymmärtää herkkiä sävyjä ja lämpöeroja sekä malttia odottaa oivaltamisen hetkeä. Runojen kieli ei aukea kiireiselle eikä kielteiselle.
Aivan oman lisänsä runoihin tuo niiden esittäminen. Suomessa puhutaan runonlausumisesta ja minusta se on hieno termi. Aivan turhaan väheksymme tätä lausuntaperinnettä puhumalla runojen esittämisestä tai lukemisesta. Runonlausujat ovan armoitettuja ihmisiä joille on suotu kyky tuoda runon herkkä sisin muidenkin ulottuville. Runonlausujat voivat omalla tulkinnallaan helpottaa runon ymmärtämistä ja koskettaa suoraan kuulijan sisintä. Jos onnistuvat. JOskus toki epäonnistuu ja täydellisesti pilaa kuulijalta koko runon.
Onneksi Jokivarsien lausujat onnistuivat! Onnistuivat jopa tuomaan vähemmän tunnettuja ja vaikeammin ymmärrettäviä runoja kuulijoiden tietoisuuteen! En sano tätä pelkästään siksi että itse esiinnyn heidän joukossaan enkä ihan pelkästään senkään vuoksi, että ohjaan heidän esityksiään, vaan siksi, että usemmankin kerran näin yleisön pyyhtivän liikutuksen kyyneliään, useammankin kerran yleisö olisi halunnut keskeyttää esityksen antaakseen ablodeja ja useampikin ihminen on esityksen jälkeen luvannut tulle seuraavalle 'keikallemme' mukaan!
Voi kunpa nämä lumisateet jatkuisivat sellaisena päivänä, että ehtisin istumaan teemukin kanssa lempituoliini, ottaa runokirjan käteeni ja uppoutua välillä uusien runojen pariin parantamaan omaa oloani ja maailmaa!
