Sisältöä vai ei?

Viime viikot on sitten tehty tämän kesän inventaariota - monet ovat kyselleet, että joko on seuraava näytelmä tulossa vai jo peräti valmis? Itse on tullut enemmänkin pohdittua sitä kannattiko koko kesä, tai kesäteatteri ylipäätänsä mitään. En tarkoita rahallisesti, sillä senhän me kaikki tiedämme, että rahallisesti tämä ei oli järkevää hommaa - kaikkia kuluja ei edes kehtaa laskea, ettei tulos näyttäisi niin paljon negatiiviselta! Harvalla on näin kallista harrastusta kuin kesäteatterin pyörittäminen on!

Lähinnä olen miettinyt henkistä puolta - talvi menee kirjoittaessa, kevät harjoitellessa ja kesä esityksissä. Syksy sitten pyritään toipumaan kesästä.... Että onko tässä mitään järkeä? Vastaus on tietysti, että riippuu siitä miksi tätä tekee. Jos haluaa helppoa yksinkertaista elämää ei edes ajattele ryhtyvänsä koko touhuun. Jos haluaa vapaa-aikaa, ei edes suunnittele teatteria tekevänsä. Jos haluaa taloudellista etua ja turvaa ei todellakaan paneudu kesäteatterin tekemiseen. Mutta jos haluaa oivaltamisen iloa, löytämisen riemua ja tai jännitystä elämään on tämä harrastus juuri se oikea!

Tämä kesä oli aivan poikkeuksellisen antoisa kun sai seurata muutaman loistavan näyttelijän kuoriutumista 'tavallisen ihmisen' (anteeksi sanonta!) kuoresta suorastaan loistavaksi näyttömävirtuoosiksi! So on uskomaton tunne kun huomaa, että todellinen harrastajanäyttelijä, joka ei montaa kertaa ole lavalla ollut, uskaltaa laittaa itsensä likoon ja löytää roolin tekemisen ytimen! Se on sellainen kokemus mitä ei kukaan voi ottaa pois! Se antaa henkistä pääomaa ja kasvattaa luonnetta. Ohjaaja voi vain olla tyytyväinen kun näin käy - ohjaajan avulla tai hänestä huolimatta!

Ohjaajan roolista olenkin muutaman ystävän kanssa keskustellut - tuleeko ohjaajan antaa näyttelijöille vapaat kädet vai määrätä kaikesta tiukasti vai jotain siltä väliltä. Tässäkin olen päätynyt samaan vastaukseen: riippuu siitä mitä tältä työltä hakee. Jokainen ohjaaja joutuu itse vastaamaan työstään ja seurauksista, jokaisella on omat työtapansa ja jokainen näyttelijäkin haluaa hieman erilaista ohjausta. Jos tätä työtä tekee vain korostaakseen itseään ja omaa osaamistaan, ei varmasti paljon mieti mitä näyttelijät kaipaavat. Mutta jos tavoitteena on aikaansaada kaikille hieno teatterikokemus joutuu varmasti ottamaan myös näyttelijät eri tavalla huomioon. Varmasti itse välillä tuskastuneena jyrään jonkun näyttelijäparan vaikken niin haluaisikaan. Joskus taas käy niin, että prosessi tiettyyn päämäärään on näyttelijälle raskas eikä hän ehkä aina luota siihen, että ohjaaja tietää mitä tekee. Yleensä lopputulos vakuuttaa näyttelijän ja luottamus kasvaa (ei tietenkään aina). Aina ei taas näyttelijä halua kuunnella ohjaajaa vaan uskoo tietävänsä paremmin... Siinä sitten taiteillaan ja mietitään miksi tätä taas tehdäänkään....

Mutta kyllä pohdinnan lopputulos lienee se, että kyllä tämä kannattaa. Ja heti jos tuntuu, ettei kannata, kannattaa sitten lopuettaa ja tehdä tilaa niille jotkä tästä jotain saavat. Minä siis vielä innolla jatkan, alan miettiä niiden anoppien elämää jotka haluavat ensi kesänä äänensä kuuluville ja vietän seuraavat kolme viikkoa näytelmää kirjoittaen!

Mihin se kaikki kiire katosi?

Ja sitten on yhtäkkiä taas yhden kesän kiireet ohi ja elämä palaa normaali uomiinsa. Käsittämätöntä miten äkkiä koko projekti on ohi ja entistä elämää! Ensi-illan ja esitysten aikaan on niin kiire, ettei ehdi edes kirjoittamaan ja sitten ennen kuin huomaakaan on kaikki jo ohi.

Tämä vaihe hieman esityskauden jälkeen on oikeastaan kauhein: mielessä pyörii kaikki mitä olisi voinut/pitänyt/kannattanut tehdä toisin, ei ole vielä tarpeeksi etäisyyttä että kuitenkaan näkisi kirkkaasti, eikä vielä ole irtaantunut tarpeeksi että osaisi katsoa eteenpäin. Sitä vaan vielä työstää sitä Ilkkaa (tai mikä sitten kulloinkin oikein on ollut työnalla) ja jossittelee.

Ilkasta jäi kuitenkin hyvä mieli. Näyttelijät onnistuivat aivan loistavasti - tuntui tosi hienolta katsoa esityksiä ja myhäillä, että 'juuri tuota minä tarkoitin kun kirjoitin, juuri noin se menee'!! Ja kun yleisö osasi reagoida toivotulle tavalla, tai aivan yllättävälläkin, niin kyllä tuntui hienolta. En olisi hämmästynyt, jos näitä näyttelijöitä nähtäisiin vielä paljon muissakin näytelmissä - kyllä kannattaa kysellä jos etsitte osaavia tekijöitä!

Edelleen kyllä aamulla heti tarkistan säätiedotuksen: millaista keliä on illaksi tulossa? Sitten havahdun ja muistan, että ihan sama - meillä ei ole näytöstä!! Toki muille teattereille soisin hyviä kelejä, mutta tuntuu vapauttavalta kun ei itse taas ole säitten armoilla!

Kun nyt itse näyttelen Kyläsepän Karkausvuosissa, nautin siitä, että Jyrkillä ja Eerolla on kaikki vastuu - minä vaan teen mitä toiset suunnittelee!  Olen hyvin etuoikeutettu kun saan katsoa teatterintekemistä näin monipuolisesti - kaikki osa-alueet tulevat tutuiksi ja toisaalta saan teatterista eniten irti, toisaalta ....

Toisaalta huomaan, että kun tiedän ohjaajan ja näyttelijän toiveet, tulee kirjoittaminen vaikeammaksi kun jo siinä vaiheessa miettii miten kukakin näyttelijä ehtii kohtauksesta toiseen, miten katsomo ehtii ja niin edelleen! Olisi ihanaa kun voisi vaan kirjtoittaa ja ajatella, että ne on sitten ohjaajan murheita:)

Vaikka taas ensi-iltana päätin, että ikinä enää halua kokea sitä jännitystä ja ahdistusta mikä ensi-iltaan liittyy (muistaako kukaan vuorosanojaan? Miten ihmeessä kuvittelin, että minulla olisi mitään sellaista sanottavaa, että joku haluaisi tulla sitä katsomaan? Tuleeko hirmumyrsky juuri tänään? Inhoaako yleisö tätä näytelmää?), niin huomaan, että mielessä pyörii jo seuraavat näytelmät! Todellakin jo kaksi tai kolme kappaletta, Anopeista kesäteatteri, kirkkonäytelmä ja 'runonäytelmä'... Toisaalta on ihanaa, että tietää mitä ensi talven tekee, toisaalta ahdistaa jo valmiiksi - ei rauhallista kesää ensi vuonnakaan:)

kenraali häämöttää

Tänään on sitten lopultakin se ilta kun kaikki näyttelijät ovat yhtä aikaa harjoituksissa ja voidaan käydä näytelmä alusta loppuun läpi lopullisella miehistöllä. Alusta lähtien tiesin, että yksi näyttelijä joutuu olemaan pois viime viikon, kun hänellä oli pääsykokeet ja pakko vähän niihinkin lukea:) Mutta siihen en ollut varautunut, että toinen näyttelijä joudutaan vaihtamaan lennosta.

Luonnollisesti aina välillä sattuu niin, että joudutaan vaihtamaan miehitystä, mutta olisi ollut mukavaa jos niin ei olisi nyt tarvinnut tehdä. Yksi näyttelijä vaan jätti tulematta harjotuksiin eikä ilmoittanut mitään. Puhelimitse sitten sovittiin (kun lopulta sain hänet kiinni), että hän tulee seuraaviin harjoituksiin - ei tullut. Onneksi Heinon Hannu lupautui tosi lyhyellä varoitusajalla (noin puoli tuntia ennen harjoituksia) paikkaamaan ja onkin ollut ihan HUIPPU! Yleisö ei varmasti aavista mitään, että Hannulla on ollut noin kaksi viikkoa aikaa sukeltaa Ilkan isän rooliin! Hän vetää sen siis niin suveneeristi, että täytyy vaan hattua nostaa!

Vaikka hattua nostan kyllä myös meidän ensikertalaisille - miten voi olla tuollaisia luonnonlahjakkuuksia kuin Tero ja Terhi? Kumpikin käyttäytyy lavalla niin kuin olisivat aina olleet siellä ohjattavina. Tuntuu ohjaajana tosi hienolta kun he tuntuvat ymmärtävät ihan täydellisesti mitä heiltä pyytää! Olen aivan varma, ettei yleisö arvaa ketkä ovat tänä kesänä teatterissa ne ensikertalaiset!

Eli voi aavistaa tästä kirjoituksesta, että nyt jo  (onneksi, eikä hetkeäkään liian aikaisin) näkyy hetkittäin lavalla ihan herkullisia kohtauksi kun kaikki näyttelijät pääsevät rooleihinsa sisälle ja löytävät oikeat tunnelmat ja toimet! Lauantaina mennään sitten 'varoitus kenraaliin' täysillä ilman kässäreitä ja Kimmo kuvaa koko touhun niin voimme katsoa sitten kaikki miltä se näyttää tässä vaiheessa. Aika valmista pitäisi olla sitten viikkoa ennen ensi-iltaa:)

Onneksi on tota puutarhahommaa niin paljon, että voi väsyttää itsensä päivisin niillä - muuten en varmasti nukkuisi kasvavalta jännitykseltä yhtään! Hirvittää taas se kuinka yleisö ottaa vastaan käsikirjoituksen ja miten ohjaus toimii.... Jos se näytelmä ei puhuttelekaan ketään... Jos kohtaukset onkin liian staattisia.... jos näyttelijät tekevätkin liikaa omia juttujaan.... jos sataa kaatamalla....

Näitä jossia voisi jatkaa loputtomiin - joten onneksi on  sitä kasvimaata ja kuokittavaa riittää!

kesäteatteri??? Kesä???

Ei uskoisi, että tässä tehdään kesäteatteria! Harjoitukset ovat siirtyneet ulos ja mitä se tarkoittaa? Vaihtelevia kelejä, sitähän se. Välillä tulee räntää, välillä rakeita ja joskus on lähes helle. Ainakaan ei siis tule tylsää kun ei koskaan voi tietää missä keleissä olemme ulkona. Täytyy sanoa, että ihailen sitä sitoutumista mitä näyttelijät osoittavat kun valittamatta ja jopa innokkaasti harjoittelevat pihalla.  (Vähän hirvittää se ajatus, että myös esityksissä nämä samat sääilmiöt ovat ihan mahdollisia kun esitykset on jo alkukesästä:))

Hitaasti näytelmä ottaa nyt omaa muotoaan. Välillä tulee sellaisia roolisuorituksia, että ohjaajana vedän ihastuksesta henkeä ja välillä kaikki sovitut ja harjoitellut unohtuu ja ihmettelen eivätkö ne sitten ikinä opi?:) On mielenkiintoista huomata miten jokainen muodostaa oman käsityksensä kohtauksista ja sitten yritetään sovittaa erilaisia näkemyksiä yhteen. Ja kuinka vaikeaa ohjaajana on antaa periksi omista näkemyksistään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että niin vaikeaa kuin se onkin, on minun ohjaajana kannettava kokonaisvastuu esityksestä ja vastattava siitä, että kokonaisuudesta tulee toimiva. Siksi helposti jyrään oman näkemykseni... Toivottavasti kesäkuun viides huomaan tehneeni oikean ratkaisun...

Tanssien harjoittelu on myös hyvällä mallilla. Joskus meitä harmittaa kun ei voi vaan pitää hauskaa, vaan vaikeatkin askeleet on otettava haltuun kun on esitys tulossa. Harrastajaporukka ei aina jaksaisi ottaa totisesti tanssia mutta toistaiseksi olemme suoriutuneet esimerkillisesti. Minusta me näytämme jo tosi upeilta. Eikä tarkoitus olekaan tulla ammattialisiksi....

Lippujen myyntikin jännittää. Tilauksia tulee hitaaseen tahtiin ja pelko siitä löytääkö yleisö meidät jo alkukesästä on suuri. Ensimmäinen tämän alueen teatterien yhteinen kesälehti on julkaistu ja olen hyvin tyytyväinen siihen. Nyt vaan odotan A) että se tulee myös meidän postilaatikkoon ja B) että ihmiset siitä huomaavat, että lippuja voi jo varata. Enää muutama viikko ennen ensi-iltaa ja pettymys on suuri jos katsomossa on alle 50 ihmistä illassa....

Huomenna menen katsomaan paitoja tanssijoille, haen maalia lavasteisiin, menen itse harjoituksiin ´Karkausvuosia`opettelemaan, tulostan näyttelijöiden vapaaliput, tilaan ensi-iltajuhliin ohjelman jne. jne. Tämä on oikeasti aika mielenkiintoista aikaa - kaikki on vielä mahdollista, ja kaikki on vielä tehtävä....

harjoittelua????

Kauhea paniikki iski kun koetin tehdä harjoitusaikataulua - kuinka monta harjoitusta taas tarvitaankaan, että kaikki on valmiina ensi-iltana? Muistan, että yksi ammattiteatteri antaa näyttelijöille tasan kolme viikkoa aikaa siitä kun saavat käsikirjoituksen ensimmäisen kerran käteensä siihen kun täytyy olla valmis esitys - mutta me ehkä tarvitsemme hieman enemmän aikaa?
Ensi kesän nuorin näyttelijä, Enni 5-vuotta, osaa jo kaikki kolme repliikkiään ulkoa ja on ansaitusti ylpeä itsestään! Toivottavasti sama into ja rohkeus jatkuu kun katsomo on tupaten täynnä ja ne vuorosanat on sanottava ilta toisensa perään:)
Vaikeampaa kuin vuorosanojen oppiminen on kuitenkin se miten näyttelijät saadaan luonteviksi omissa rooleissaan ja toistensa kanssa. Ajattele vaikka: ykskaks joudut hyvin lähekkäin ihan vieraiden ihmisten kanssa, ehkä koskemaan, mutta ainakin luottamaan heihin. Ykskaks täytyy näyttää siltä kuin olisit oikeasti kiinnostunut siitä mitä heillä on sanottavaa! Ja ykskaks täytyy osata toimia heidän kanssaan etukäteen sovitun suunnitelman mukaan niin että se näyttää hyvinkin spontaanilta - 'ihan vaan satuttiin tähän näyttämölle yhtä aikaa ja minulle on täysi yllätys mitä tuo toinen ihminen kohta sanoo':)
Ajatusten keskittämistä vain käsillä olevaan hetkeen täytyy opetella. Ei ole ihan helppoa sulkea muuta maailmaa pois päästään näytelmän ajaksi - mutta jos näyttelijä hetkeksikään päästää 'oikean ajatuksen' päähänsä joutuu hän heti pois näytelmän roolista takaisin omaksi itsekseen ja se sotkee paitsi hänet, myös vastanäyttelijät ja yleisön. Eli koko keskittymiskyky on laitettava töihin, ajatukset kuriin ja huomio näytelmään - spontaanisti!
Tavallaan siinä onkin harrastajateatterin viehätys - uusia haasteita tulee koko ajan, yllättäviä tilanteita ja ongelmanratkaisutilanteita:) Ainakin jää hetkeksi tekemättömät puutarhatyöt mielestä (tosin tekemättäkin) ja saa tutustua ihan uusiin näkökulmiin ja asioihin toisena ihmisenä. Eikä ole sitä ammattilaisuuden tuomaa kokemusta ja rutiinia millä eri tilanteet hoitaisi!
Ohjaajana toivon voivani edes hieman auttaa siinä 'roolin löytämisessä ja siihen sopeutumisessa' mutta suurimman työn tekee jokainen itse. Ja toivottavasti onnistumme yli kaikkien odotusten ensikesänä - odotukset ovat tosin tosi korkeella! Niitä on vaikea ylittää!

lukuharjoitus onnellisesti ohi

Ensimmäiset lukuharjoitukset on nyt takana ja helpotuksen huokaisut huokailtu! Kaikki näyttelijät tuntuvat sopivan rooleihinsa tosi hyvin. On paljon helpompi lähtee harjoittelemaan kun ei tarvitse epätoivoisesti etsiä itsestään hahmoa joka on vieras tai kaukainen - nyt päästään suoraan työhön!

Onneksi enää ei muista kuinka kylmää voi olla (ja aina onkin) harjoituksissa kun siirrytään ulos, eikä muista sitäkään kuinka epätoivoiselta tuntuu kun joku ei vieläkään osaa vuorosanojaan tai kun ei saa itse jotain kohtausta toimimaan tai kun etukäteismyynti ei ole niin kiihkeää kuin haluaisi tai kun nilkka murtuu eikä voi pitää vapaata harjoituksista tai kun joku näyttelijä ei ymmärrä miksi haluan jonkun kohtauksen tehtäväksi juuri näin, tai kun itsekään ei usko että mikään toimii tai... tai...

Muistan kuinka joskus keski-koulussa kun ohjasin Herttoja (meidän oma näytelmäkerho) - löysimme ihanan näytelmän. Paras rooli siinä taisi olla Jukeboxi ja herkullisin kohtaus se kun joku ajoi kevarilla näyttämölle (taisi olla Heinämäen Karin kevytmoottripyörä silloin meillä lainassa) niin istuin yhden näytöksen jälkeen ja nautin siitä tunteesta kun tytöt (kaikki kerholaiset oli tyttöjä) onnistui ja yleisö taputti hurjana - 'tää on ihanaa' ajattelin. Ja ajattelin, että tätä haluan tehdä työkseni! Vähän se tunne tuli kun kuuntelin nyt Ilkan läpilukua - täähän on aivan ihanaa - tätä vois tehdä vaikka työkseen!

Nyt onkin taas hauskaa seurata kuinka kaksi eri näytelmää rakentuu yhtä aikaa mutta täysin eri tavoin - Eeron näytelmä Karkauspäivät missä näyttelen taas kiukkusta emäntää ja oma Ilkkani jossa en näyttele ollenkaan. On ihanan vapauttavaa vaan näytellä toisessa, kaikkia vastuut voi heittää Eerolle ja ohjaaja-Jyrkille kun taas omassa täytyy kantaa vastuu kaikesta eikä voi ottaa rennosti ennen viimeistä esitystä....

Mutta mitä tapahtuu ennen sitä viimeistä naytöstä - siitä kerron pian lisää:)

Jes! Tämä on se vaihe mihin kaikki on tähdännyt!!!!! Nyt koko talven tuskastelut ovat ohi -nyt ei enää voi oikein mitään, nyt täytyy vaan tyytytä siihen mitä on saanut aikaiseksi. Ilkka on VALMIS ja harjoitukset alkavat ja näytelmä alkaa elää omaa elämäänsä - näyttelijät ottavat sen omakseen ja puhaltavat Ilkkaan hengen!! Siis oikeasti kiheltävän jännittävä hetki! Tietysti ensi-iltaan liittyy uutta jännitystä -miten yleisö tämän ottaa, reagoiko kukaan? Mutta nyt ei vielä tarvitse pelätä sitä, nyt voi nauttia näytelmän ensiaskeleista.

Nyt voi vaan yrittää saada omaa näkemystään näytelmästä kohtaamaan näyttelijöiden näkemykset ja jotenkin saada niistä aikaiseksi yhtenäinen esitys... Aika jännittävää on se, miten eritavalla voimme hahmottaa eri kohtaukset ja henkilöt! Joku kuulee tekstissä jotain sellaista mitä en tiennyt kirjoittaneenikaan ja taas jotais sellaista ei löydy mitä luulin siellä olevan. Kun on elänyt Ilkan kanssa niin pitkään , on tietysti luonut selkeän kuvan hänestä. Mutta kun Ilkka muuttuu lihaksi ja vereksi, oikeaksi mieheksi, muuttuu hän taas tavallaan vieraaksi. Hän ottaa etäisyyttä ja itsenäistyy (mikä varmaan onoikeastaan ihan hyvä). Mutta samalla joudun luopumaan hänestä ja myöntämään, ettei häntä oikeasti ollutkaan:)

Kerron heti lisää, kun pääsemme harjoituksissa vauhtiin - mitä kaikkea tässä vielä ehtiikään tapahtumaan ennen kuin kaikki pääsevät itse katsomaan Ilkkaa!

Innokkaasti vauhdissa

Tunne on aivan ihana kun lopultakin on päässyt ajatustenvaihdossa Ilkan kanssa siihen vaiheeseee, että voin kirjoittaa kunnon vuoropuheluja. Toki välillä huomaan Ilkan johdattelevan keskustelua omaan suuntaansa ja usein käy niin, että huomaan sen olevankin hyvä ajatus. Joskus toivon, että Ilkka antaisi näytelmän muiden henkilöiden puhua - mutta omapahan on juttunsa. Syyttäköön sitten vaan itseään jos kukaan ei jaksa kuunnella hänen ajatuksiaan.

Se onkin karmea tunne. Riittämättömyyden tunne ja pelko siitä onko itsellä niin tärkeää sanottavaa että joku jaksaisi kuunnella. On aivan toista suunnitella kirjoittavansa ja miettiä ja pohtia näytelmää kuin sitten todella istua työn ääreen ja saada jotain aikaiseksi. Kuulun varmasti maan suurimpien itsensä epäilijöiden joukkoon! Jos mitään esityspäivämääriä ei lyötäisi lukkoon vasrmasti korjaisin ja kirjoittaisin ja korjaisin ja kirjoittaisin yhtä ja samaa näytelmää ikuisesti. Harjoitusten alkaminen helmikuussa ryhditää kirjoittamista sopivasti.

Toinen asia onkin sitten oikeiden näyttelijöiden löytäminen. En ole niin taitava ohjaava (vielä), että saisin henkilön kuin henkilön esittämään ketä tahansa. Toivon oikeiden ihmisten kävelevän vastaani oikealla hetkellä, että voin vain tyytyväisenä hieman opastaa heitä kirjoittamaani suuntaan...

Viime kesänä kävin yhden näyttelijän kanssa keskustelua siitä millainen roolihahmo oli elämänkatsomukseltaan ja olin aivan hämmästynyt miten koimme tyypin niin erilaiseksi. En ollut kirjoittanut yhtään katkeruutta tai elämään pettymystä hahmoon ,utta näyttelijä näki ne siellä selvästi. Mielenkiintoista miten oma hiestoriamme muokkaa tapaamme tulkita nykyhetkeä! Ymmärrän hyvin kaikkianiitä jotka haluavat aina ohjata oman näytelmänsä ensiesityksen - on tärkeää edes kerran nähdä hahmot näyttömöllä sellaisina jollaisiksi ne on kirjoittanutkin! (Vaikka aina väitänkin Ilkan päättävän asioista niin minähän se olen jolla on valta laittaa vaikka tietokone kiinni jos en pidä suunnasta minne näytelmä on kulloinkin menossa!)