Voiko tätä tehdä talvella?

Hauskalta tuntuu kun sain monen muunkin innostumaan ajatuksestani pitää kesäteatteria talvella! Jostain syystä olen jo monta vuotta ajatellut, että olisi mahtavaa kokeilla miten toimii teatterin tekeminen kesäteatterin ehdoilla - talvella ja nyt saan kokeilla.

Näytelmää täytyy tietysti tehdä niillä reunaehdoilla mitä talvi tilanteeseen tuo - eli esityksen on oltava lyhyempi ettei yleisö jäädy kuollakseen ja näyttelijöiden puvustuksen täytyy pitää heidätkin sulina:)!

Outoa on tehdä näytelmää myös valmiilla tekstillä - ensimmäistä kertaa ohjaan toisen kirjoittamaa näytelmää! Tai siis sen verran saan sormeni kässärin kimppuun, että käännän sen englannista joten jokaisen sanan olen tavallaan miettinyt..... Mutta kaikki juonenkäänteet ja henkilöt on joku muu luonut - mielenkiintoista!!!

Tältä se sitten helmikuussa varmasti näyttää kun esitykset alkaa...  Toivottavasti ei oikeesti ole -35 astetta pakkasta tai hirveetä myrskyä!

 

Tavallaan on kuitenkin ihanaa seurata käsikirjottajan päänsärkyjä vierestä, ilman että itse joutuu miettimään tykkäääkö yleisö ja ymmärtääkö se mitä halusin sanoa... nyt jos kukaan ei tykkään voin vaan todeta, että olipas huono kässäri... :) Vaikkei se kyllä oo, se on ihan hyvä!

 

Nyt täytyy selvittää miten valot ja mikit toimii pakkasella, miten katsomo saadaan rakennettua lumihankeen, miten yleisökin saadaan innostumaan tästä talvitohinasta... monta pohdintaa vielä tehtävä.

 

Sen verran olen elämästä jo oppinut, että sain Välttilän Elinan puhuttua mukaan tuottamaan tätä ja ensi kesän esitystäni - ihanaa ajatella ettei tarvitse itse tehdä ihan kaikkea!! Ihanaa kun on joku sellainen tekemässä joka tietää mitä tekee!! Kiitos jo etukäteen!!!

 

 

 

viimeistä viedään

Ihan kamalaa ajatella, että enää on kaksi esitystä jäljellä ja sitten kesäteatterit on tältä vuodelta ohi. Mihin ne kaikki esitykset ovat kadonneet??? Juurihan tuskailtiin uusien tekstien kanssa ja haettiin kuumeisesti näyttelijöitä ja nyt ryhdytään siivoamaan jälkiä ja tekemään inventaarioo...

Muistan sen ajan kun tähän aikaan vuodesta aina vannoin, että tämä oli sitten viimeinen kesä.. ei kukaan järkevä käytä aikaansa joka kesä tälläiseen touhuun - ei jää aikaa perheelle, ei kasvimaalle eikä mihinkään muuhunkaan... kyllä ensi kesän otan löysemmin ja keskityn itseeni ja teen lasten kanssa pitkiä retkiä ja .... ja .... ja...
ja kun tammikuussa kässärit tuli jakoon olin kuitenkin mukana niitä vastaanottamassa.  Joskus innokkaammin, joskun vähemmän innokkaasti. Niinkuin varmaan kaikki muutkin.

Mutta kevään kuluessa into kasvaa ja kun päästään siihen ensi-illan hetkeen on innostus täydessä roihussa. Se jännitys ja jopa pelko ja into ja yhteinen hulluus vie mukanaan ja nostaa sellaisiin korkeuksiin, että sitä on vaikea selittää. Siksi olen jo muutama vuosi tunnustanut ääneen että: 'Hei, olen Olla, olen kesäteatteristi'. Enkä siis enää pyristele yhtään vastaan kun ensikesän esityksiä suunnitellaan vaan olen reilusti, innolla, mukana.

Mutta tämä hetki on haikea. Tämä kesän loppuminen. Yhteiset harjoitukset ja esitykset yhdistävät teatteriryhmän parhaimmillaan tiiviiksi yhteisöksi jota jää kaipaamaan kun sitten lopulta ollaan tässä vaiheessa, että on taas hyvästien aika.

Tottakai toisia näkee silloin tällöin aina jossain, muttei se enää ole sama. Maailma tulee meidän ja esitysten väliin ja tiivis ryhmähenki väljenee, eikä aina ole mitään muuta yhdistävää tekijää kuin se teatteri. Joskus ollaan jopa hämillään kun nähdään eikä yhteistä säveltä heti löydykään vaikka yhdessä on melkein itketty ja ainakin naurettu kymmenet kerrat ja toisen haavoittuvuus on nähty moneen kertaan.

Ehkä juuri siksi olen toteuttamassa monivuotista unelmaani esittää kesäteatteria talvella. Eli oikea kunnon teatteriseitys, mutta ulkona, melkein taivasalla - kuin kesäteatteria parhaimmillaan. Näyttelijät olen jo saanut myös innustumaan  tässä hulluudesta, samoin loistavan äänimieheni (josta nyt tulee myös valomies - tuskin maltan odottaa näkeväni mitä kaikkea Erkki keksiikään) toivottavasti saamme sitten myös yleisön innostumaan!

Mutta nyt muutaman viikon suren ja kaipaan. Tälläisen kesän (takana neljä 'maailman ensi-iltaa'!!!) jälkeen tarvitsee kyllä vähän rauhoittumisaikaa ja aikaa käsitellä tätä 'luopumisen tuskaa'. Vaikka toisaalta olen ladannut akkujani koko kesän mitä mahtavimman ihmisjoukon keskellä - mistä näitä hulluja kesäteatteristejä oikein löytyykään?????

Siis mieletön kiitos mahtavasta teatterikesästä!!! Tätä on tosi vaikea laittaa paremmaksi!!!!!!!!!!

Onks pakko?

Sitten kun saa tekstin johonkin järjestykseen ja lakkaa inhoomasta sitä ja uskaltaa näyttää sen jollekin toiselle joka sanoo että se on ihan ookoo. Niin sitten täytyy rohkaistua laittamaan oikeasti se viimeinen piste. Sitten kun laittaa sen tekstin pariksi päiväksi hautumaan ennen kuin lukee sen vielä kerran itse läpi ja suunnittelee kuitenkin muuttavansa sen juonen vielä kerran ja muutamaa henkilöhahmookin vois korjailla ja itseasiassa aihekaan ei ole ihan sitä mitä oli ajatellut, että sitäkin vois vielä vähän viilailla.... Niin sitten täytyy sanoa: VALMIS.

Sitten alkaa se näyttelijöiden hakeminen. Siis joillakinhan on ne samat näyttelijät olemassa vuodesta toiseen ja ongelmaksi voi tulla se mistä löytää sellaisen näytelmän mihin juuri ne henkilöt mahtuvat - tai sitten sovitetaan näytelmiin lisää hahmoja tai 'tapetaan joku pois' eli yhdistetään hahmoja... 

Minä olen nyt siinä vaiheessa, että muutama ihana näytteljä on lupautunut ensi kesäksi näytelmääni ja hihkun riemusta kun ne tulee! (vähän salaa toivoinkin että ne sanois juu!!). Sitten on muutama ihana joille en saanut kirjoitettua roolia vaikka olisin halunnut (ne mun näytelmät kun tuntuu itse valitsevan hahmonsa ja tapahtumansa ja kaiken muunkin). Ja sitten on ne muutamat jotka haluis tulla mutta joita en syystä tai toisesta itse haluais ottaa. Sano siinä sit kohteliaasti, että ei kiitos, juuri nyt en sinua halua. Mikä minä olen sanomaan kenellekään etten halua.  Ja sitten on ne muutamat jotka haluaisin mutten haluais pakottaa mutta melkein lupaisin mitä vaan että ne tulis mutten kuitenkaan voi siivota tai tehdä remppaa tai koulutehtäviä niitten puolesta. Eli en voi painostaa.

Tee tässä sitten teatteria kun ensin ei usko omaan tekstiinsä ja sitten ei osaa sanoo ei, eikä osaa sanoa että on pakko. Eikä osaa sanoa kunnolla ei kiitos. Taitaa olla taas sellainen vuosi tulossa, että kesäkuussa vannon, etten ikinä enää koskaan kirjoita mitään kun tää on niin kamalaa kun en osaa enkä pysty ja sitten kuitenkin heinäkuussa aloitan seuraavan tekstin teon:)

Ehkä pitäis lopultakin ilmoittautua sinne pitsinnypläyskurssille minne olen aina haaveillut meneväni - jos se pitäis pois koneen ääreltä ja toisi elämään rauhaa ja tasapainoa:)

Valinnan vaikeautta

Tammikuu on viimeisiä aikoja kun kesäteatterit valitsevat tekstejään. Näyttelijävalinnat pitää tehdä pian ja harjoitukset saada alkuun -  teksti pitää siis löytyä ja pian! On mielenkiintoista seurata mitä tekstejä mikäkin teatteri valitsee - suurin osa pysyy hyväksi todetulla linjalla ja vain harva uskaltautuu uudistumaan.

Osalla teattereita valintaan vaikuttaa tosi paljon vakionäyttelijäryhmä - rooleja on oltava tietty määrä ja tietyn ikäisille. Toisaalta toiset valitsevat juuri oikealle ohjaajalle sopivat näytelmät. Toiset tuntuvat laskelmoivan kassamenestysten ja varman päälle.

Välillä tuntuu, että olisikin ihanaa valita tekstejä valmiista näytelmistä! Tottakai se, että kirjoittaa itse tekstit antaa paljon vapautta - voi kirjoittaa mistä tahtoo, miten tahtoo. Mutta kuinka ihanaa olisikaan antaa vastuu tekstistä jollekin toiselle. SAmalla se, että itse kirjoittaa lisää myös sitä vaaraa, että teatteri toistaa itseään - joskus ne omat tekstit tuntuvat kaikki samanlaisilta! Vaatii tosi paljon, että oiekasti uudistuu itsekin!

Toissakesänä keskustelimme Hämeenradiossa siitä, voiko kesäteatteri ottaa irskekejä vai ei. Olen edellen sitä mieltä, ettei kesäteatterin ole pakko olla pelkkää farssia - vakavampikin teatteri menee - jos teksti toimii eikä synkistele! Farssi on toki älyttömän vaikea taiteenlaji - ohjaajan virheet kostautuvat heti - mutta mahtuu suomen kesään muutakin!

Tiedän olevani mieluummin liiankin vakava käsikirjoittaja ja siksi tunnen aina suurta helpotusta jos katsomosta kuuluu iloista naurua! Mutta oeln myös äärimmäisen iloinen silloin jos joku vaivihkaa pyyhkii silmäkulmiaan!  Mutta jos kukaan ei jää pohtimaan näytelmää esityksen jälkeen koen olevani todella epäonnistunut!

Toivon, että ne teatterit jotka vielä miettivät ensi kesän ohjelmistoaan  ottavat rohkeasti haasteita vastaan ja laajentavat hieman reviiriään tuntemattaomaankin - liian tuttu on tylsää! Eläköön kesäteatteri!!!