Teatterin matkapäiväkirja -kaksikieleistä teatteria

Muutaman vuoden olemme tehneet yhteistyötä virolaisen harrastajateatterin, Poolvillased, kanssa. He ovat käyneet luonamme esittämässä teatteria vironkielellä ja meidän lastenteatterimme, Kisällikerho,  on käynyt heillä vastavierailulla.

Noin vuosi sitten Tauno Härginen Poolvillasista ehdotti, että mitä jos tehtäisiin jotain yhdessä? Ja niinhän minä sitten kirjoitin meille yhteisen näytelmän, Pilattu loma - Rikutud puhkus, mikä esitetään kokonaan kaksikielisenä, viroksi ja suomeksi. Ajatuksena oli, että näytelmän pystyisi seuraamaan vaikkei toista kieltä osaisikaan. Ja nyt kun se on esitetty sekä Suomessa että Virossa voin sanoa, että siinä onnistuttiinkin. Toimii.

Aika jännittävää oli rakentaa esitys kahdessa maassa - virolaiset harjoittelivat Virossa ja me Suomessa, sitten viikonloppu harjoiteltiin Myötätuulessa Suomessa ja koottiin kahdesta yksi esitys. Onneksi sekä virolaisten ohjaaja Ain Saviauk että minä joka ohjasin Suomessa olimme olleet niin samoilla linjoilla ohjauksen kanssa.

Kuvassa seisomassa vasemmalta lukien ovat Merilin Tkatsenko, Priit Tammerand, Tauno Härginen, Helena Perho, Enni Seppänen ja Marko Tervonen. Edessä poseeraamme me ohjaajat Ain Saviauk ja minä. Tosi vähän näyttää olleen lunta tammikuussa! Onneksi helmikuussa, kun esitimme näytelmän täällä Suomessa, oli enemmän!

Elokuussa me sitten matkasimme Viroon esittämään tätä näytelmää. Kolme erilaista esitystä, kolme erilaista yleisöä ja kaikki jännitti yhtä paljon! Ensimmäinen oli Vastemöisa rahvamajasa kauniissa, toimivassa kulttuuritalossa jossa teatterin lisäksi sijaitsee mm. päiväkoti. Kyllä niin rupes tekemään mieli omaa teatteriataloa.... Toinen esitys Vanaõue puhkekeskuksesa missä myös majoituimme koko matkan ajan. Ihanan rauhallinen, luonnonläheinen ja hyvinhoidettu keskus lohilampineen kaikkineen. 

Kolmas esitys oli sitten se harrastajateatterifestari: Kuhjavere külateatri festival. Jos minua käsikirjoittajana ja ohjaajana jännitti mitä muut teatterintekijät pitävät meidän esityksestä niin näyttelijöiden ei tarvinnut yhtään jännittää - he tekivät huikean hyvää työtä, esiintyivät energisesti ja täysillä, Tauno jopa hiihti nurmikolla eikä surrut lumenpuutetta! Ennin tapa  ottaa yleisö hanskaansa toimi loistavasti ja Helenan luonnollinen ja vahva esiintyminen sävähdytti. Marko oli kuin luotu kaksikieliseen kommunikaatioon! Tauno, Merilin ja Priit intoutuivat hekin huippusuorituksiin kotiyleisön edessä! Ei ihme, että kriitikko-palautteenantaja totesi meidän esityksemme toimivan inspiraationa ja esikuvana muille seurueille!! Olipas hienoa olla tälläisen ryhmän kanssa liikkeellä! Varsinkin kun saimme parhaan esityksen palkinnon - vaikka emme etukäteen tienneetkään, että paras valittaisiin tai edes valittaisiin!

Olihan matka muutenkin onnistunut! Ilmat suosivat, aurinko paistoi aluksi eikä vesisade lopussa ollut kovin kylmää....  Viljandi oli todella kaunis kaupunki, Olustveren mahtavan kaunis kartanomiljöö ja siinä toimiva ammattikoulu.. Wauh! Vanhat linnanrauniot... ankeriaskeitto purjeveneessä... Kiitos Viro, tarjosit huikeita elämyksiä!

Suuria pettymyksiä, mahtavia onnistumisia

Meidän  osalta kesäteatterikesä on ohi ja nyt ehtii jo vähän miettimään miten meni. Menikö kaikki niinkuin pitikin vai tuliko isoja yllätyksiä? Ollaanko innolla menossa kohti ensi kesää vai ollaanko laittamassa pillejä pussiin? Uskotaanko vielä teatterintekemiseen vai vaihdetaanko alaa lopullisesti?

En koskaan uskonut kokevani tälläistä kesää, eikä varmaan kukaan muukaan uskonut. En koskaan luullut näkeväni päivää jolloin liput tilanneet ryhmät yksi toisensa jälkeen peruuttivat tulonsa. 

Sitä varsinkaan en uskonut näkeväni, että koko näytöksen varannut ryhmä vaan jättää tulematta. Mitään ilmoittamatta. Enkä sitäkään uskonut näkeväni, että kesäteatteri otetaan kuolemanvakavasti.

Mutta nyt tämäkin sitten on koettu. Ja enemmän.

Kaikesta voidaan toki syyttää koronaa. Ja syytetäänkin. Mutta ihan kaikkea ei sekään selitä.  Korona ei selitä sitä, että lyttäämme näyttelijät, olemme itsekkäita ja epäkohteliaita. Korona ei selitä sitä, että syytämme toisiamme omista ongelmistamme. Ei mitenkään. Korona ei selitä sitä, että jätämme varatut liput lunastamatta mitään ilmoittamatta!

Meidän teatterin johtavana ajatuksena on alusta lähtien ollut, että kesäteatteriin täytyy voida tulla kokeilemaan omia rajoja, ylittämään itsensä, niinkuin sanotaan. Niin näyttelijät kuin yleisökin. Siksi on aina niin surullista, kun jokaista näyttelijää arvioidaan ammattilaisen mittarilla. Ikäänkuin jokaisen harrastajan kuuluisi olla valmis näyttelijä. Ikäänkuin harrastajanäyttelijä ei saisi koskaan epäonnistua. Kyllä niin toivoisin, että ymmärrystä riittäisi niin yleisöltä kuin näyttelijätovereiltakin. 

Ymmärrän tottakai, että on kivaa mennä teatteriin missä esitys onnistuu täydellisesti, missä kaikki: käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijät, kahvio, parkkipojat ja ilma on täydellistä. Ja useinhan meillä niin  tietysti onkin :). Siis yleensä. Siis lähes aina.

Silti toivoisin, että sen kerran kun joku näyttelijä tai ohjaaja tai joku muu ei onnistu täydellisesti, olisi ihanaa, jos muut kannustaisivat, tsemppaisivat. Olisivat iloisia siitä, että pelosta huolimatta yritämme.

Tottakai olen onnellinen siitä, että kun oikeesti kaikki osuu nappiin niin koko esitys nousee lentoon ja pysyy mielessä vielä seuraavanakin päivänä. Tottakai se on kesän huippu juttu! Kun yleisö istuu esityksen jälkeen paikallaan eikä malta nousta katsomosta olen nöyrän kiitollinen ja onnellinen ja kaikkea mahdollista. Luonnollisesti. Näitä onnistumisen hetkiä  on onneksi tähän kesään mahtunut monta.

Ne surulliset yksinäiset hetket kun joku jää oman epäonnistumisensa vangiksi vaan painavat niin paljon enemmän, että niiden unohtaminen on hidasta. Näyttelijän ammatti on haastava. Kilpailunkeskellä eletään koko ajan. Rooleista voidaan joutua taistelemaan raadollisestikin. Mutta haloo -

harrastajateatterissa? HARRASTUKSEN parissa pitäisi voida nauraa, iloita, kasvaa ja kehittyä virheidenkin kautta.

Mutta todellakin haluan lausua isot kiitokset tämän kesän yleisölle - mahtavia ihmisä katsomossa ilta toisensa jälkeen. Vaikka omat esityksemme ovat olleet hyvinkin erilaisia toisiinsa nähden, kaikkien yleisö on ollut tasaisen myötäelävää ja innostunutta. Kiitos siitä. Kiitos kun olette käyneet ja kertoneet omiakin tarinoitanne, jakaneet omaa elämäänne meidän kanssamme. Sukeltaneet omiin muistoihinne ja tehneet historiasta elävää. KIITOS!

Ja juu, kyllä vaakakuppi meidän osaltamme kallistuu sinne jatkamisen puolelle. Kyllä hankalissa zoom-harjoitusolosuhteissakin syntyy mukavaa teatteria, kyllä meillä on niin lahjakkaita ja rohkeita tekijöitä että sääli olisi jättää ne käyttämättä!! Ja monta tarinaa on vielä kertomatta. Ja uusia innostavia ideoita on syntynyt kesän mittaan joita on ihan pakko päästä kokeilemaan.