hengitys
Hengittäminen on ehkä näytttelijän tärkein työkalu aina. Mutta roolihahmon luomisessa se on tosi tärkeä juttu. Erilaiset ihmiset hengittävät eritavalla, eri tunnetiloissa ihminen hengittää eri tavalla. Rento, rauhallinen ihminen hengittää syvään ja hitaasti, jännittynyt tai pelokas taas lyhyesti ja 'pinnallisesti'. Vanhan ihmisen hengitystä pidämme äänekkäänpänä kuin nuoren jne.
Opetamme aina, että näyttämöllä käytetään ns palleahengitystä (ilma tulee keuhkojen alaosaan, pallealihasta apuna käyttäenpäästämme ilmaan ulos vain tarvittavasti) jotta saamme koko äänikapasiteettimme käyttöön. Hyvä ohje. Paitsi silloin kun se on ristiriidassa roolihenkilömme kanssa. Rooli menee edelle tässä tapauksessa:) Oikea hengitystekniikka ei katoa minnekään ja on taustalla tukena, joten juu, palleahengitys täytyy opetella ja sitä täytyy käyttää mutta sitten rakennetaan hahmoa tukeva hengitys esitykseen.
Ryhti
Uskomatonta miten suuren vaikutuksen pieni muutos ihmisen ryhdissä voi tehdä! Muutoksen tuntee itse ja se näkyy kauas. Hartiat hieman kyyryyn eteenpäin, leuka eteen ja alas - kas siinä muuttuu energisinkin tehopakkaus hitaaksi ja alakuloiseksi! Tai hartiat taakse, leuka pystyyn, niska suoraksi - ei tarvitse ketään kumarrella!
Totisesti olisi hyvä katsoa itseään peilistä ja hakea sellaista ryhtiä mikä sopii hahmoon jota esitämme. On vaikea uskoa, että henkilö on onnensa kukkuloilla jos hänen ryhtinsä on 'löysä' ja sisäänpäin kääntynyt!
Liikkeet ja eleet
Näyttämöltä ei ehkä aina näy katsomaan asti millainen ilme näyttelijällä on, mutta liikkeet, ne näkyvät! Jokainen liike, pysähdys ja horjahdus, näkyy kauas. Vaikka kuinka yrittäisit esittää rauhallista ja tyyntä mutta liikkeesi ovat nopeita, nykiviä tai jopa turhia, et vakuuta ketään. Oikeastaan jokaisella liikkeellä pitäisi olla tarkoitus ja syy.
'Normaalielämässä' liikumme huomaamattamme, emme edes tajua elehtivämme. Mutta näyttämöllä, luodessamme uskottavaa roolihahmoa, meidän täytyy harjoituksissa ahkerasti ajatella miten liikumme ja miten elehdimme. Seuraapas hermostuneita ihmisiä, heidän eleensä ovat lyhyitä, nopeita, toistuvia. Onnellisen ihmisen eleet ovat rennompia, suurempia, avoimempia. Muistelen kauhulla edelleen sitä 'ensirakastajaa' joka rakkautta vannoessaan koko ajan hermostuneesti heilutti vasesmman kätensä sormia nyrkkiin ja auki.... Ei vakuuttanut yleisöä se rakkaudentunnustus!!
Suljetut eleet (kädet nyrkissä, ristissä, lähellä kehoa, jalat ristissä) viestivät näyttämöllä ahdistuksesta, salailusta, jopa vihasta. Vältä niitä jos yrität esittää positiivisia tunteita.
Puvustus
Ihannetapauksessa puvustaja ja ohjaaja kertovat sinulle mitä puet yllesi näyttämölle. Mutta näin ei ole aina. Harrastajateattereissa saamme näyttelijöinä aika usein ihan itse päättää miltä roolihahmomme näyttää. Hyvä niin. Mutta päätökset tulee tehdä ajoissa. Mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Puku tekee miehen, sanotaan - eikä turhaan. Muistan parin kesän takaa miten nuorimies, joka oli tottunut kulkemaan verkkareissa ja lenkkareissa muuttui loistavaksi, suoraselkäiseksi prinssiksi kun hän sai jalkaansa pitkävartiset nahkasaappaat ja ylleen suorathousut ja paidan liivineen. Wauh -mikä muutos!! Hänen ryhtinsä suoristui melkein kuin vahingossa, hänen oli todella paljon helpompi löytää itsestään suoraselkäinen kruununprinssi kuin ilman pukua.
Valitettavasti käy myös niin, että jos olet löytänyt itsestäsi roolihahmon tavan hengittää, liikkua ja elehtiä ja sitten saat vieraan puvun päällesi hetkeä ennen ensi-iltaa - saatat kadottaa koko hahmon olemuksen!!! Toimi siis ajoissa!!!
Pysy roolissa!!!!!!!!!!!!!
Tärkein ohje on kuitenkin ehkä se, että muistat koko ajan, että et todellakaan esitä itseäsi! Vaikka sinä itse liikkuisit kuinka hitaasti, vaikka kuinka sinulle olisi luontaista elehtiä nopeasti - sinä esität nyt roolia! Sinun tulee elää hahmosi elämää näyttämöllä! Jos esität itseäsi vanhempaa tai paljon nuorempaa hahmoa, yritä etsiä ne erot itsesi ja roolin välillä ja keskittyä niihin! Jos roolihahmo on rauhallinen - sinä esität rauhallista, vaikka kuinka jännittäisit! Jos esität koiraa, läähätä kuin koira, nuuhki kuin koira! Jos esität väsynyttä haukottele! Keskity kahteen, kolmeen pääkohtaan jotka opettelet niin hyvin, että pystyt tekemään ne näyttämöllä vaikka muut ympärilläsi unohtaisivat vuorosanansa, tuuli veisi mennessään liinat pöydiltä - harjoittelemasi eleet ja hengitys auttavat sinua reagoimaan muuttuviin tilanteisiin roolissa - näin yleisö ei välttämättä edes huomaan, että kaikki ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan!
Ja sitten kun esitys alkaa -unohda kaikki pohdinta, heittäydy esitykseen täysilä mukaan ja nauti esityksestä!!! Hyvin harjoiteltu esitys kantaa, ei sistä tarvitse enää jännittää!!!
Ja ainahan voi sitten sanoa, että kyllä minä olisin osannut mutta se ohjaus................
