Aivan ihanaa on kuunnella yleisön kehuja ja kyllä itsekin olen tyytyväinen - näyttelijät on oikeesti hyviä ja tanssijat ihania!! Nuorisoseurojen tanssijat tuovat sellaista eleganssia ja erilaisuutta esitykseen, että olen aivan haltioissani!
Hassulta on tuntunut kuunnella kritiikkiä siitä, että olen aloittanut uuden teatterin - näyttelijöitä ja yleisöä ei riitä kaikille, vanhemmat tekijät kärsivät kun uusia tulee joukkoon... Ja niinhän se tietysti on. Yleisömäärä on rajallinen ja niin edelleen. Eikä kaikki aina halua näytellä, joskus on vaikeeta löytää hyviä esittäjiä rooleihin. Minulla on ollu tuuria kun olen löytänyt niin mahtavat tyypit.
Niinkö se sitten menee, ettei koskaan kukaan saa tehdä mitään uutta? Että koska joku muu on joskus tehnyt jotain ei enää kukaan muu saa sitten yrittää mitään?
Höh - sanon minä! Minun yleisömääräni nyt ei keneltäkään ole pois (eli ihan täysiä katsomoja ei ole ollut:)) enkä minä ole ketään kieltänyt missään näyttelemästä. Enkä ehkä olisi uutta tehnytkään jos joku olisi pyytänyt minua jonnekin muualle. Mutta kun ei oli pyydetty niin teen itse:)
Ja missä muualla voisin esittää näitä vakavia kesäteatteri näytelmiä? EN missään! Kukaan muu ei ottais riskiä esittää täyttä asiaa mikä saa ihmisest pohtimaan ja miettiämään. Kukaan muu ei ottais riskiä esittää tuntemattoman kirjailijan tekstejä..... Vaikka tietysti minäkin usein pohdin pitäiskö seuraavaksi tehdä joku tunnettu ja moneenkertaan hyväksi havaittu teksti - täyttää katsomo varmasti ja luotettavasti... mutta sitten taas sorrun omiin teksteihin... Ja koska ensi kesän idea on jo, en vielä ensi vuonnakaan pääse valmiiden tekstien kimppuun.
Sen verran voin sanoa, että vakavalla perheteemalla jatketaan - joskin toivottavasti lämpimästi meille nauraen - olisi niin ihanaa jos ensi kesänäkin joku mies sanoiis esityksen jälkeen, että juuri noin se menee! Ja vaimo nauraisi vieressä, että täsmälleen noin!
