Viime viikot on sitten tehty tämän kesän inventaariota - monet ovat kyselleet, että joko on seuraava näytelmä tulossa vai jo peräti valmis? Itse on tullut enemmänkin pohdittua sitä kannattiko koko kesä, tai kesäteatteri ylipäätänsä mitään. En tarkoita rahallisesti, sillä senhän me kaikki tiedämme, että rahallisesti tämä ei oli järkevää hommaa - kaikkia kuluja ei edes kehtaa laskea, ettei tulos näyttäisi niin paljon negatiiviselta! Harvalla on näin kallista harrastusta kuin kesäteatterin pyörittäminen on!
Lähinnä olen miettinyt henkistä puolta - talvi menee kirjoittaessa, kevät harjoitellessa ja kesä esityksissä. Syksy sitten pyritään toipumaan kesästä.... Että onko tässä mitään järkeä? Vastaus on tietysti, että riippuu siitä miksi tätä tekee. Jos haluaa helppoa yksinkertaista elämää ei edes ajattele ryhtyvänsä koko touhuun. Jos haluaa vapaa-aikaa, ei edes suunnittele teatteria tekevänsä. Jos haluaa taloudellista etua ja turvaa ei todellakaan paneudu kesäteatterin tekemiseen. Mutta jos haluaa oivaltamisen iloa, löytämisen riemua ja tai jännitystä elämään on tämä harrastus juuri se oikea!
Tämä kesä oli aivan poikkeuksellisen antoisa kun sai seurata muutaman loistavan näyttelijän kuoriutumista 'tavallisen ihmisen' (anteeksi sanonta!) kuoresta suorastaan loistavaksi näyttömävirtuoosiksi! So on uskomaton tunne kun huomaa, että todellinen harrastajanäyttelijä, joka ei montaa kertaa ole lavalla ollut, uskaltaa laittaa itsensä likoon ja löytää roolin tekemisen ytimen! Se on sellainen kokemus mitä ei kukaan voi ottaa pois! Se antaa henkistä pääomaa ja kasvattaa luonnetta. Ohjaaja voi vain olla tyytyväinen kun näin käy - ohjaajan avulla tai hänestä huolimatta!
Ohjaajan roolista olenkin muutaman ystävän kanssa keskustellut - tuleeko ohjaajan antaa näyttelijöille vapaat kädet vai määrätä kaikesta tiukasti vai jotain siltä väliltä. Tässäkin olen päätynyt samaan vastaukseen: riippuu siitä mitä tältä työltä hakee. Jokainen ohjaaja joutuu itse vastaamaan työstään ja seurauksista, jokaisella on omat työtapansa ja jokainen näyttelijäkin haluaa hieman erilaista ohjausta. Jos tätä työtä tekee vain korostaakseen itseään ja omaa osaamistaan, ei varmasti paljon mieti mitä näyttelijät kaipaavat. Mutta jos tavoitteena on aikaansaada kaikille hieno teatterikokemus joutuu varmasti ottamaan myös näyttelijät eri tavalla huomioon. Varmasti itse välillä tuskastuneena jyrään jonkun näyttelijäparan vaikken niin haluaisikaan. Joskus taas käy niin, että prosessi tiettyyn päämäärään on näyttelijälle raskas eikä hän ehkä aina luota siihen, että ohjaaja tietää mitä tekee. Yleensä lopputulos vakuuttaa näyttelijän ja luottamus kasvaa (ei tietenkään aina). Aina ei taas näyttelijä halua kuunnella ohjaajaa vaan uskoo tietävänsä paremmin... Siinä sitten taiteillaan ja mietitään miksi tätä taas tehdäänkään....
Mutta kyllä pohdinnan lopputulos lienee se, että kyllä tämä kannattaa. Ja heti jos tuntuu, ettei kannata, kannattaa sitten lopuettaa ja tehdä tilaa niille jotkä tästä jotain saavat. Minä siis vielä innolla jatkan, alan miettiä niiden anoppien elämää jotka haluavat ensi kesänä äänensä kuuluville ja vietän seuraavat kolme viikkoa näytelmää kirjoittaen!
