Ihan kamalaa ajatella, että enää on kaksi esitystä jäljellä ja sitten kesäteatterit on tältä vuodelta ohi. Mihin ne kaikki esitykset ovat kadonneet??? Juurihan tuskailtiin uusien tekstien kanssa ja haettiin kuumeisesti näyttelijöitä ja nyt ryhdytään siivoamaan jälkiä ja tekemään inventaarioo...
Muistan sen ajan kun tähän aikaan vuodesta aina vannoin, että tämä oli sitten viimeinen kesä.. ei kukaan järkevä käytä aikaansa joka kesä tälläiseen touhuun - ei jää aikaa perheelle, ei kasvimaalle eikä mihinkään muuhunkaan... kyllä ensi kesän otan löysemmin ja keskityn itseeni ja teen lasten kanssa pitkiä retkiä ja .... ja .... ja...
ja kun tammikuussa kässärit tuli jakoon olin kuitenkin mukana niitä vastaanottamassa. Joskus innokkaammin, joskun vähemmän innokkaasti. Niinkuin varmaan kaikki muutkin.
Mutta kevään kuluessa into kasvaa ja kun päästään siihen ensi-illan hetkeen on innostus täydessä roihussa. Se jännitys ja jopa pelko ja into ja yhteinen hulluus vie mukanaan ja nostaa sellaisiin korkeuksiin, että sitä on vaikea selittää. Siksi olen jo muutama vuosi tunnustanut ääneen että: 'Hei, olen Olla, olen kesäteatteristi'. Enkä siis enää pyristele yhtään vastaan kun ensikesän esityksiä suunnitellaan vaan olen reilusti, innolla, mukana.
Mutta tämä hetki on haikea. Tämä kesän loppuminen. Yhteiset harjoitukset ja esitykset yhdistävät teatteriryhmän parhaimmillaan tiiviiksi yhteisöksi jota jää kaipaamaan kun sitten lopulta ollaan tässä vaiheessa, että on taas hyvästien aika.
Tottakai toisia näkee silloin tällöin aina jossain, muttei se enää ole sama. Maailma tulee meidän ja esitysten väliin ja tiivis ryhmähenki väljenee, eikä aina ole mitään muuta yhdistävää tekijää kuin se teatteri. Joskus ollaan jopa hämillään kun nähdään eikä yhteistä säveltä heti löydykään vaikka yhdessä on melkein itketty ja ainakin naurettu kymmenet kerrat ja toisen haavoittuvuus on nähty moneen kertaan.
Ehkä juuri siksi olen toteuttamassa monivuotista unelmaani esittää kesäteatteria talvella. Eli oikea kunnon teatteriseitys, mutta ulkona, melkein taivasalla - kuin kesäteatteria parhaimmillaan. Näyttelijät olen jo saanut myös innustumaan tässä hulluudesta, samoin loistavan äänimieheni (josta nyt tulee myös valomies - tuskin maltan odottaa näkeväni mitä kaikkea Erkki keksiikään) toivottavasti saamme sitten myös yleisön innostumaan!
Mutta nyt muutaman viikon suren ja kaipaan. Tälläisen kesän (takana neljä 'maailman ensi-iltaa'!!!) jälkeen tarvitsee kyllä vähän rauhoittumisaikaa ja aikaa käsitellä tätä 'luopumisen tuskaa'. Vaikka toisaalta olen ladannut akkujani koko kesän mitä mahtavimman ihmisjoukon keskellä - mistä näitä hulluja kesäteatteristejä oikein löytyykään?????
Siis mieletön kiitos mahtavasta teatterikesästä!!! Tätä on tosi vaikea laittaa paremmaksi!!!!!!!!!!
