Oikea ikä aloittaa teatterinteko

 Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen jo yli viidenkymmenen (juu-u, ihan oikeesti 5-0!!) vuoden ajan tavalla tai toisella tehnyt teatteria. Kun minä olin pieni, äiti luki meille runoja ja me lapset dramatisoimme niitä. Kurki  ja joutsen sai joutsenet lehahtamaan sohvan selkänojalta maassa ylpeästi astelevien kurkien joukkoon (meitä lapsia oli siinä vaiheessa jo viisi, joten ruuhkaa näyttämölle oli). Ja nopeasti aloin tietysti innostua itsekin lausumisesta - suomenmestari äidin opastuksella löysin nopeasti oman tapani herättää runot ääneen. Edelleen lausun ja johdan Jokivarsien lausujia, iki-nuorten ihmisten eloisaa ja energistä lausujaryhmää! Monet henkiset kilpailut ja itsenäisyyspäiväjuhlat olen viettänyt lausumalla milloin Eino Leinoa, milloin Riitta Mikkolaa tai muita suosikkejani.

Kansakoulun välitunneilla teimme Irmelin, Eijan ja Kaisan kanssa omia näytelmiämme joita sitten esitimme yhteisellätunnilla lauantai-koulupäivien lopuksi. Rakastin tarinan keksimistä, esittämistä ja sitä hetkeä kun vilkaskin yleisö rauhoittuu seuraamaan draamaa. Tämä rakkaus on suurta edelleen. Edelleen rakastan tarinan kertomista. Olen niin kiitollinen Kapiaisen Sirkalle joka viisaana opettajana sai lapset rohkeasti luokan eteen. Ei me mietitty mitä muut meistä ajattelee, me vaan tehtiin ja esitettiin kun kerran opettaja innosti ja kannusti ja kaikille taputettiin yhtä paljon.

Mutta ehkä parasta on kuitenkin ollut se, miten olen nähnyt seuraavan ja sitä seuraaavan polven astuvan rohkeasti yleisön eteen esittämään milloin mitäkin.  Omistani kaksi kolmesta on suorittanut draamadiplominkin lukiossa! Kun heillä on tärkeää sanottavaa tai tilanne vaatii he pystyvät myös esittämään asiansa rohkeasti ja varmasti. Se on seurausta myös heidän lapsuutensa leikeistä ja tilanteista joissa ´harjoitteimme´ esiintymistä. Eivät he sitä ehkä harjoitteluksi mieltäneet - mutta äidin tarkoituksena oli juuri se, harjoitteleminen.

Ja lapsenlapset ovat myös olleet innolla näyttämöllä. Ensimmäinen lapsenlapseni oli kaksi (2!) vuotiaana ensimmäisessä näytelmässään äitinsä kanssa ja siitä lähtien hän on näyttmöllä pysynyt. Viime vuonna hän esiintyi peräti viidessä produktiossa!!!!!!!!!!!!

Mutta sitten kun olen välillä sijaisena ja kuulen kuinka yläkoululaiset kauhulla odottavat äikän esitelmien pitämistä tai eivät pysty niitä pitämään ja hakevat jopa lääkärintodistuksen jotta eivät joudu niitä pitämään tai kuuntelen aikuisen miehen sekoavan sanoissaan kun pitäisi kokouksessa sanoa mielipiteensä järkevästi niin huokaan. Syvään ja hartaasti.

Voi jospa jo alakouluissa pyrittäisiin siihen, että ihmisen luonnollinen viestintämuoto, puhuminen, ei tulisi kenellekään taakaksi. Että jokainen käyttäisi ääntään luonnollisesti ja pelkäämättä. Että jokainen voisi tilanteen niin vaatiessa puolustaa mieipiteitään tai heikompiaan. Pelkäämättä esillä oloa. Pelkäämättä äänensä sortuvan. Kyllä niin harmittaa, kun on itse saanut koulusta lähtien rohkaisua puhumiseen, että niin monta on opetettu vain vaikenemaan!

Jos oikeesti kannustaminen ei rajoittuisi siihen, että jos osaat laulaa tai soittaa saat olla esillä, mutta jos et, niin pysy hiljaa!  Jos oikeasti kannustaisimme jo lapsia siihen, että jokaisen mielipide on arvokas ja ansaitsee tulla kuulluksi! Sillä juuri lapsena se täytyisi oppia. Pienestä pitäen. Pieni lapsi ei vielä osaa jännittää, ei halveksi itseään ja mielipiteitään, ei kuvittele kaikkien muiden olevan parempia. Tämän soisi jatkuvan aikuisuuteen asti.

Siksi niin nautin kun edes teatteriin tulee aikuisia kokeilemaan näyttelemistä. Kokeilemaan rajojensa ylittämistä. Itsensä voittamista.  Riskien ottamista. Mutta eniten nauttisin siitä, että kukaan ei edes oppisi pelkäämään ja jännittämään. Että  pienen lapsen viaton itsevarmuus jatkuisi katkeamatta. Että koulussa opettaisiin tekniikkaa esiintymiseen, ei sen pelkäämistä. Että kodeissa kannustettaisiin esiintymään ja puhumaan, ei olemaan hiljaa.

Ehkä minun nyt sitten täytyy ottaa elämäntehtäväkseni opettaa aikuiset yksi kerrallaan luottamaan itseensä ja puhumaan rohkeasti kun on sen aika. Löytämään äänensä ja käyttämään sitä. Olemaan luontevasti oma itsensä eikä aina vaan esittämään roolia. 

Kulttuuri on hengenvaarallista?

 Lähes jokainen myöntää, että korona on vaarallinen, vältettävä tauti. Sen leviämistä tulee vaikeuttaa niin paljon kuin mahdollista. Sitä tulee varoa. Se täytyy tavalla tai toisella saada kuriin ja nujerrettua. Tuskin kukaan on eri mieltä tästä asiasta.

Siitä voimme sitten jo ollakin erimieltä, miten on mahdollista, että tämä vaarallinen tauti ei leviä silloin, kun ihminen istuu ravintolassa tai kahvilassa tai ruokalassa ilman maskia syömässä. Miten se virus tietää, että ihmisellä on ruokaa lautasella eikä hyppää ihmisestä toisee silloin? Miten se virus tietää, että ihmisellä on maitoa suussa eikä hyppää ihmisestä toiseen silloin? Käsittämättömän viisas virus.

Se sama virus tietää nimittäin, että kun ihminen istuu hiljaa paikallaan, maski naamalla, kaukana
toisista ihmisistä, kuunnellen joko musiikkia tai teatteria, niin juuri silloin se virus hyppää yli kaikkien turvavälien ihmisestä toiseen. Siis todella ÄLYKÄS virus, eikö?

Ehkä ihmisen hormonitoiminta ja muut vastaavat rauhoittuvat kulttuurikokemuksen ansiosta niin paljon, tai ihmisen keskittyminen antaa tilaa virustoiminnalle siten, että juuri tässä tilanteessa virus voi toimia ja kaikista turvavarusteista ja käsideseistä huolimatta se virus aktivoituu ja ottaa superloikkia (siis yli 2 metriä) ja kiiruhtaa ilkeästi ihmisestä toiseen.

Mutta siis ruuanhaju ilmeisesti estää virusta toimimasta aktiivisesti? Vai onko se se puheen sorina ruokaravintolassa mikä virusta estää liikkumasta? Vai pelkääkö virus itsekin ihmistä joka suu ammollaan ilman maskia ahmii vatsansa täyteen? Ei turhaan puhuta älykkäästä viruksesta!

Olkoon nyt virus kuinka älykäs tai tyhmä tahansa, ihmisen älykkyyttä ei voida kehua kun se uskoo tähän näkemykseen viruksen sielunelämästä. Sillä minä epäilen, ettei viruksella kauheasti ole sielunelämää, että virus leviää kun voi, että virus sitten taas ei leviä kun ei voi. Ja jos ihminen istuu paikallaan kaukana muista ihmisistä maski naamallaan, lienee todella epätodennäköistä, että se virus siitä mihinkään hyppäisi.

Olen koko viime vuoden taistellut sitä ajatusta vastaan, että koronarajoituksissa tulee näkyväksi meidän ennakkoluulomme ja arvomme. Olen halunnut uskoa, että asiantuntijat ja poliitikot ovat fiksuja, puolueettomia, tasapuolisia järkeilijöitä, jotka perustavat päätöksensä faktoille. Mutta kun ne poliitikot ja asiantuntijat tuntuvat koko ajan toimivan järjenvastaisesti, omien uskomustensa mukaisesti, en mitenkään enää pysty välttymään ajatukselta, että tässä kaikessa näkyy puolueellisuus ja epäluuloisuus ja ... no.. kapea-alainen  maailmankatsomus... Anteeksi.

Kulttuurin eheyttävä vaikutus ihmisille on todennettu jo monien vuosisatojen ajan, monilla eri mittareilla mitattuna. Monipuolinen kulttuuri vahvistaa demokratiaa, tasa-arvoa, aloitekykyä ja posiviivista minäkuvaa. Kultturi antaa keinoja käsitellä vaikeitakin asioita. Kulttturi antaa väylän tunteiden läpikäymiseen. Kulttuuri helpottaa ahdistusta. Ja yksinkertaisesti myös tuottaa hyvää oloa!

Mitä nyt sitten tehdään kun maailmaa kohtaa todella suuri uhka ja ahdistus? Kielletään kulttuuri!? Mitä tehdään kun poliitikot pelkäävät ja ovat epävarmoja? Kielletään kulttuuri!? Eikö nyt ole selvää järjen köyhyyttä olla käyttämättä näin vaikeassa tilanteessa hyödyksi sitä mikä voisi tuoda lohtua ja jopa kenties rauhoittaa ihmisiä? Eikö nyt ole järjen köyhyyttä rajoittaa juuri sitä toimintaa mikä toisi uusia näkökulmia, luovaa ajattelua ja eteenpäin pyrkivää tekemistä? Haloo??????????

Kuinka paljon täytyy kaikkien väkivaltatilastojen ja pahoinvointimittareiden kasvaa ennenkuin tajuamme, että ihminen tarvitsee kulttuuria voidakseen hyvin? Ihminen tarvitsee siis kaikenlaista kulttuuria, ei vain suoratoistopalvelun tuottamaan yksipuolista valmiiksi naurettua nauhoitettua viihdettä!

NYT on se hetki kun en enää usko meidän päättäjien kykyyn olla tasapuolisia ja rohkeita. Nyt on se hetki, kun jokaisen meidän tulisi vaatia niitä oikeita päätöksiä. Suojella täytyy, tottakai. Varoa täytyy, tottakai. Mutta sitten tulee myös miettiä mitkä ovat oikeita uhkia ja mitkä vaan ennakkoluuloja ja patoutumia. 

Virus ei haista ruokaa. Virus ei näe maitoa ihmisen suussa. Virus liikkuu kun voi. Kun turvaväleistä ja hygieniasta huolehditaan virus EI liiku. EI edes konsertissa tai teatterissa.