kesäteatteria kansainvälisesti talvella

Niskavuoren naisia Myötätuulessa elokuussa 2019

Nyt ei malta enää vaan on pakko hehkuttaa ensi talven talviteatterin erikoisuutta: teemme yhdessä Poolvillasten kanssa kaksikielisen esityksen: puoliksi viroksi, puoliksi suomeksi!!! Eikä hätää, sen pystyy kyllä seuraamaan vaikkei puhuisi kuin toista näistä kielistä, niinkuin minä.

Jo muutaman vuoden olemme tehneet yhteistyötä: Kisällit, eli meidän lastenteatteri, on ollut Virossa esiintymässä ja Poolvillaset ovat olleet Suomessa jo kolmekin kertaa esittämässä teatteria viroksi. Viime vuonna Tauno sitten keksi, että entäs jos tehtäisiin yhdessä? Sinä kun kirjoitat, niin tee meille yhteinen teksti, hän sanoi. Ja minua ei kauaa tarvitse yleensä yllyttää. Niin ei nytkään.

Marko ja Enni nähdään ensimmäistä kertaa talvitetterissa

Tekstit on  nyt jaettu ja harjoituksia aloitellaan, ravintola on perustettu ja pikkuhiljaa palat loksahtelevat paikoilleen! Tällä kertaa palaamme alkuperäisen talviteatterin tavoille: Päivillin kanssa yhdessä teemme teatteriravintolan  minne teatterivieraat voivat halutessaan varata itselleen ja ystävilleen paikan ruokailemaan! Hauskaa tehdä näin taas pitkästä aikaa!

Aamulla kuulin talven sääennusteen lupailevan lauhaa talvea, eli mahdollista on, että helmikuuussakin on taas vain muutama aste pakkasta, kevyttä lumisadetta tai tähtitaivas..... jes, niin innolla odotan!!!!!

kiireinen kesäteatteri, kansainvälinen teatteri...

Monet ihmiset luulevat, että kesäteatteriväki lepää laakereillaan koko syksyn. Osa luulee niin tapahtuvan vielä keväälläkin. Mutta mehän tiedämme, että laakereilla levätään tasan yksi viikko viimeisen näytöksen jälkeen. Eikun silloinhan puretaan teatteria kesän jäljiltä. Siis vasta seuraava viikko. Eikun silloinhan tehdään inventaarioo kesän jäljiltä. Siis vasta seuraava viikko. Eikun silloinhan siivotaan puvusto kesän jäljiltä. Siis vasta seuraava viikko. Eikun silloinhan.....

Eihän me oikeesti 24/7 tehdä teatteria. Aktiivisesti. Kyllä me muutakin ajatellaan: ruokaa, joogaa, kanoja, lapsia ja lapsenlapsia....... Varmasti vaan joka toinen ajatus on teatteria.

kuunnelmapiknikkiä nauttimassa heinäkuussa

Mutta kun syksy etenee tietää ne lapset ja lapsenlapsetkin, että teatteri vie enemmän aikaa koko ajan ja vaaditaan kärsivällisyyttä kun meidän kanssa seurustelee. Muistan hyvin kun oma isäni, Kyläseppä Eero, muutama vuosi sitten eli, söi, puhui ja hengitti pelkkää teatteria -  niin hermohan siinä meinasi mennä. Muutaman kerran tuli varmasti tiuskastuakin, että eikö sun elämässä ole tilaa millekään muulle? Että haloo, meitä muita kiinnostaa muutkin asiat! Että hei, kiinnostu taas meistäkin!

Ja nyt huomaan itsekin johtavani keskustelun kuin keskustelun siihen kun kohta ihan täytyy aloittaa harjoitukset ja oletko koskaan ajatellut näytteleväsi...... Jopa matkalla Turkuun lasta ja lapsenlasta visiteeraamaan etsiytyy katse.. aah! Tuossapa loistava malli kulisseihin...

Näin löytyi toissakesänä talonmalli ja väri, kiitos vaan talonomistajille Lietoon!

Huh. Tähän on siis tultu. Parantumaton sairaus on  tarttunut (onneksi ei vain minuun, vaan myös siskooni ja lapsenlapseeni....)  eikä hoitokeinoa taida olla. Joten taas mennään. Näytelmät on jo suunniteltu, lavasteita mietitty, puvustusta kehitelty, näyttelijöitä mietitty. Vielä kun saisi käsikirjoitukset valmiiksi!

En siis valita - päinvastoin. Rikastahan tämä elämä teatterin kanssa on. Varsinkin nyt kun suunnittelemme uutta, loistavaa yhteisnäytelmää VIROLAISTEN kanssa - puoliksi viroksi, puoliksi suomeksi esitetty näytelmä on edennyt harjoitusvaiheeseen ja jännittävää kihelmöintiä on ilmassa!! Tästä talviteatterista tulee taas jotain ihan uutta ja mukavaa! JEE!!

Mutta siitä kirjoitan seuraavalla kerralla. Se on sen varran hauksa asia, etten jätä sitä vaan tälläisen loppukommentin varaan. Pian. Ihan pian.