Ihan pakko siis taas kirjoittaa kun tämä vaihe on niin kihelmöivän ihana! Vaikka kuinka viime kesänä päätin (taas kerran) etten enää ikinä kirjoita mitään niin nyt kun aloitin ensi kesän näytelmän kirjoittamisen olo on niiiin super ihana!
Siis tämä vaihe on paras: Olet päättänyt aiheen, juonen mutkat, henkilöt, tehosteet ja kaiken. Tiedät täsmälleen mitä haluat kirjoittaa ja miksi ja kenelle. Hah! Mikään ei tietenkään sitten oikeasti tapahdu niinkuin suunnittelit! Olen ennenkin ihmetellyt miten näytelmän henkilöt voivat ottaa vallan mutta niin vaan käy. Ja se on super ihanaa!
On jännittävää nähdä miten omat ajatukset muuttuvat kun kädet siirtyvät koskettimille, miten henkilöhahmot muotoutuvat erilaisiksi kuin olit kuvitellut ja juonikin siirtyy vähän eri raiteille kun mitä luulit.
Mahtava tunne. Ymmärrän miksi taiteilijat nauttivat Flow-tilasta - kun mieli ottaa vallan järjestä ja ajantaju katoaa ja oma tahto tuntuu taipuvan työn tahtoon ja ... niin. Kun uppoudut työhösi niin, ettet huomaa muuta.
Ja kuinka vierailta tuntuvat tyhjä jääkaappi ja pölyt nurkissa - ymmärrät ne periaatteessa muttet käsitä miten ne sinuun liittyvät:) Miten oudolta tuntuu vastata ihmisten puheeseen - aivan kuin he puhuisivat täysin vierasta kieltä mitä sinun planeetallasi ei käytetä!
Ja miten räjähdysherkkä voi olla kirjoittajan mieli - yksikin keskeytys väärään aikaan ja olet valmis muuttamaan vaikka sinne saturnukseen kunhan vaan saisit kirjoittaa rauhassa!!!!
En yhtään innolla odota sitä hetkeä tässä työssä kun on taas aika alkaa se anteeksi pyytämisen ja lepyttämisen jakso elämässä - kun yrität vienosti kaikille läheisille selittää, että en se minä ollut, se oli se .... pirkka? Se julma innostunut taiteilija joka yritti pysyä hengissä siinä kirjoittamisprosessissa mihin melkein itsekin hukkui... etten mitenkään tarkoittanut, että jättäkää minut ikuisiksi ajoiksi rauhaan ja menkää heti kauas pois ja olkaa HILJAA! Ei, se ei enää sitten ole se vaihe josta innostun ja nautin.
Se vaihe on nyt - nyt kun en vielä ole loukannut ketään, en kiljunut kenellekään, en tyrmistynyt kenestäkään näytelmässäni, en ahdistunut pelätessäni mitä yleisö tai näyttelijät ovat mieltä. Ei, tämä vaihe on vielä uutta ja ihanaa, tutustumista kuin ensi treffeillä, ennen ensi suudelmaa. Vielä ei kukaan ole pettynyt mihinkään eikä kehenkään - kaikki on vaan niiiiin ihanaa ja uutta - taas:)
