Sisareni otti Kyläsepän teatterin hoitaakseen ja siinä samassa mullistuksessa minä jäin 'teatterikodittomaksi'. Hetken aikaa mietin mahdollisuutta päästä kertahoitolla teattereista eroon - ajatus vapaista kesistä ja huolettomista talvista houkutteli ihan oikeasti ja melkein kuukauden kuvittelin elämää ilman ohjaamisen ja käsikirjoittamisen mukanaan tuomia paineita... Täytyy myöntää, että se tuntui tosi mukavalta.
Kuukauden ajan. Sitten Eeva toi esille idean uudesta näytelmästä ja se kuulosti tosi houkuttelevalta. Vieläkin houkuttelevammalta kuin huoleton kesä. Ja ennen kuin ehdin tajuta mitä tein, olin jo sanonut Eevalle,että tottakai minä sellaisen voin kirjoittaa ja ohjata... ja tottakai voin perustaa teatterinkin sitä
Mutta kun teatterin perustaminen tarkoittaa katsomoa, kahvilaa, näyttelijöitä, näytelmää, pukuja, lavasteita.... Viikon olin kauhusta jäykkä - kirjaimellisesti. Sitten käärin hihat ja ryhdyin ratkomaan asioita. Kuka tekee puvut? Kuka lavastaa? Kuka näyttelee? Mihin tehdään katsomo? Kuka sen tekee? Mihin tulee näyttämö? Kuka sen tekee? Mikä teatterille nimeksi? Kenen teatteri siitä tulee? Yhdistys? Osuuskunta? Seura? Minä?
Puolivuotta kysymyksiä ja vastauksia. Puoli vuotta unelmaan totuttelua. Sillä eihän se oikeastaan ole koskaan ollut minun unelmani, että majatalon pihalla olisi teatteri. Mutta nyt siis on. Joten nyt siitä oli tultava unelma. Tai suurempi. Tai jotain.
Aluksi tein 'väliaikaisia päätöksiä' siltä varalta, että teatteri olisi pihalla vain yhden kesän. Vain pari kuukautta. Mitään pysyviä rakennelmia en edes ajatellut, ne kun olisi niin hankala sitten purkaa tarpeettomina. Mitään peruuttamatonta en halunnut tehdä jos kaikki osoittautuisikin turhaksi tuherrukseksi. Pyörremyrskyksi joka kulkisi sitten aikanaan muualle.
Kunnes tämä ajatus kasvoi ja sai muodon ja konkretisoitui. Kunnes näyttämö löysi helposti oman paikkansa majatalon edestä. Kunnes katsomo juurtui etupihalle. Kunnes näytelmä alkoi saada muodon ja rytmin harjoituksissa. Kunnes näyttelijät taas kerran kohosivat fääreihin rooleissaan.
Nyt olen niin kiinnikasvanut tähän ajatukseen omasta teatterista, että olen jo suunnitellut seuraavat neljä esitystä, löysi yleisö meidät tai ei. Toivottavasti löysi. Mutta vielä en uskalla sanoa olevani teatterinpitäjä (onko sellaista sanaa edes olemassa??) vaan olen majatalon pitäjä jolla on teatteri pihalla:).
Mutta sitä aikaa kaipaan kun välillä nukuin jonkun yön kunnolla:)
terveisin nimimerkki Myötätuulen teatterin perustaja
