Ensi vuoden näytelmä kaihertaa jo jossain takaraivossa ja yrittää väkisin raivata itselleen tietä. Huomaan lopettavani lauseeni taas kesken kun yhtäkkiä keksin jonkun mielenkiintoisen näkökulman, jään tuijottamaan tyhjänä eteeni kun mietin, että entä jos se olisikin noin..... Katseeni on siis kääntynyt sekä tulevaan että menneeseen - ensikesään ja 1700-luvun loppuun jolloin ensimmäinen varsinainen pitkään toiminut lasitehdas suomeen perustettiin. Ja aivan tähän naapuriin, Åvikin kartanon maille, tänne Jurvalankylään!!!
Vähän tässä vaikeutta lisää se, että tiedän Somerolla olevan tosi osaavia ja loistavia historian kuvaajia ja tuntijoita. Tiedän meillä asuvan yhden suomen loistavimman historiallisten romaanien kirjoittajan. Ja tiedän,etten itse tiedä mitään. TAi siis tiedän, mutta hyvin rajallisesti. Siksi harmittelen välillä, että onko pakko ängetä kirjoittamaan historiasta kun nykyhetkenkin kuvaaminen on tarpeeksi haasteellista.
Mutta jostain syystä tämä jäärä pää ei suostunut taaskaan kuuntelemaan järjen ääntä vaan itsepintaisesti pitää kiinni ajatuksesta, että tavalla tai toisella onnistuu kirjoittamaan 1748 - perustetun lasitehtaan historiasta näytelmän....
Ja se ajatus, että olen itse asunut yli kymmenen vuotta kartanossa jonka 'herrana' on ollut kaksikin lasimestaria on niin tärkeä yhtymäkohta mukamas ettei sitä voi ohittaa. Ja se, että teen Jurvalankylässä teatteria - samassa kylässä missä tuo lasitehdas on sijainnut.... senhän on oltava merkki siitä, että tämä näytelmä on kirjoitettava? Eikö?
Toivon totisesti, etten uppoa kovin syvälle tähän 60-metriseen savikerrokseen mikä täällä jalkojeni alla on ennenkuin koko projekti on valmis......
