Sitten kun saa tekstin johonkin järjestykseen ja lakkaa inhoomasta sitä ja uskaltaa näyttää sen jollekin toiselle joka sanoo että se on ihan ookoo. Niin sitten täytyy rohkaistua laittamaan oikeasti se viimeinen piste. Sitten kun laittaa sen tekstin pariksi päiväksi hautumaan ennen kuin lukee sen vielä kerran itse läpi ja suunnittelee kuitenkin muuttavansa sen juonen vielä kerran ja muutamaa henkilöhahmookin vois korjailla ja itseasiassa aihekaan ei ole ihan sitä mitä oli ajatellut, että sitäkin vois vielä vähän viilailla.... Niin sitten täytyy sanoa: VALMIS.
Sitten alkaa se näyttelijöiden hakeminen. Siis joillakinhan on ne samat näyttelijät olemassa vuodesta toiseen ja ongelmaksi voi tulla se mistä löytää sellaisen näytelmän mihin juuri ne henkilöt mahtuvat - tai sitten sovitetaan näytelmiin lisää hahmoja tai 'tapetaan joku pois' eli yhdistetään hahmoja...
Minä olen nyt siinä vaiheessa, että muutama ihana näytteljä on lupautunut ensi kesäksi näytelmääni ja hihkun riemusta kun ne tulee! (vähän salaa toivoinkin että ne sanois juu!!). Sitten on muutama ihana joille en saanut kirjoitettua roolia vaikka olisin halunnut (ne mun näytelmät kun tuntuu itse valitsevan hahmonsa ja tapahtumansa ja kaiken muunkin). Ja sitten on ne muutamat jotka haluis tulla mutta joita en syystä tai toisesta itse haluais ottaa. Sano siinä sit kohteliaasti, että ei kiitos, juuri nyt en sinua halua. Mikä minä olen sanomaan kenellekään etten halua. Ja sitten on ne muutamat jotka haluaisin mutten haluais pakottaa mutta melkein lupaisin mitä vaan että ne tulis mutten kuitenkaan voi siivota tai tehdä remppaa tai koulutehtäviä niitten puolesta. Eli en voi painostaa.
Tee tässä sitten teatteria kun ensin ei usko omaan tekstiinsä ja sitten ei osaa sanoo ei, eikä osaa sanoa että on pakko. Eikä osaa sanoa kunnolla ei kiitos. Taitaa olla taas sellainen vuosi tulossa, että kesäkuussa vannon, etten ikinä enää koskaan kirjoita mitään kun tää on niin kamalaa kun en osaa enkä pysty ja sitten kuitenkin heinäkuussa aloitan seuraavan tekstin teon:)
Ehkä pitäis lopultakin ilmoittautua sinne pitsinnypläyskurssille minne olen aina haaveillut meneväni - jos se pitäis pois koneen ääreltä ja toisi elämään rauhaa ja tasapainoa:)
tiistai 5. helmikuuta 2013
perjantai 1. helmikuuta 2013
Valinnan vaikeautta
Tammikuu on viimeisiä aikoja kun kesäteatterit valitsevat tekstejään. Näyttelijävalinnat pitää tehdä pian ja harjoitukset saada alkuun - teksti pitää siis löytyä ja pian! On mielenkiintoista seurata mitä tekstejä mikäkin teatteri valitsee - suurin osa pysyy hyväksi todetulla linjalla ja vain harva uskaltautuu uudistumaan.
Osalla teattereita valintaan vaikuttaa tosi paljon vakionäyttelijäryhmä - rooleja on oltava tietty määrä ja tietyn ikäisille. Toisaalta toiset valitsevat juuri oikealle ohjaajalle sopivat näytelmät. Toiset tuntuvat laskelmoivan kassamenestysten ja varman päälle.
Välillä tuntuu, että olisikin ihanaa valita tekstejä valmiista näytelmistä! Tottakai se, että kirjoittaa itse tekstit antaa paljon vapautta - voi kirjoittaa mistä tahtoo, miten tahtoo. Mutta kuinka ihanaa olisikaan antaa vastuu tekstistä jollekin toiselle. SAmalla se, että itse kirjoittaa lisää myös sitä vaaraa, että teatteri toistaa itseään - joskus ne omat tekstit tuntuvat kaikki samanlaisilta! Vaatii tosi paljon, että oiekasti uudistuu itsekin!
Toissakesänä keskustelimme Hämeenradiossa siitä, voiko kesäteatteri ottaa irskekejä vai ei. Olen edellen sitä mieltä, ettei kesäteatterin ole pakko olla pelkkää farssia - vakavampikin teatteri menee - jos teksti toimii eikä synkistele! Farssi on toki älyttömän vaikea taiteenlaji - ohjaajan virheet kostautuvat heti - mutta mahtuu suomen kesään muutakin!
Tiedän olevani mieluummin liiankin vakava käsikirjoittaja ja siksi tunnen aina suurta helpotusta jos katsomosta kuuluu iloista naurua! Mutta oeln myös äärimmäisen iloinen silloin jos joku vaivihkaa pyyhkii silmäkulmiaan! Mutta jos kukaan ei jää pohtimaan näytelmää esityksen jälkeen koen olevani todella epäonnistunut!
Toivon, että ne teatterit jotka vielä miettivät ensi kesän ohjelmistoaan ottavat rohkeasti haasteita vastaan ja laajentavat hieman reviiriään tuntemattaomaankin - liian tuttu on tylsää! Eläköön kesäteatteri!!!
Osalla teattereita valintaan vaikuttaa tosi paljon vakionäyttelijäryhmä - rooleja on oltava tietty määrä ja tietyn ikäisille. Toisaalta toiset valitsevat juuri oikealle ohjaajalle sopivat näytelmät. Toiset tuntuvat laskelmoivan kassamenestysten ja varman päälle.
Välillä tuntuu, että olisikin ihanaa valita tekstejä valmiista näytelmistä! Tottakai se, että kirjoittaa itse tekstit antaa paljon vapautta - voi kirjoittaa mistä tahtoo, miten tahtoo. Mutta kuinka ihanaa olisikaan antaa vastuu tekstistä jollekin toiselle. SAmalla se, että itse kirjoittaa lisää myös sitä vaaraa, että teatteri toistaa itseään - joskus ne omat tekstit tuntuvat kaikki samanlaisilta! Vaatii tosi paljon, että oiekasti uudistuu itsekin!
Toissakesänä keskustelimme Hämeenradiossa siitä, voiko kesäteatteri ottaa irskekejä vai ei. Olen edellen sitä mieltä, ettei kesäteatterin ole pakko olla pelkkää farssia - vakavampikin teatteri menee - jos teksti toimii eikä synkistele! Farssi on toki älyttömän vaikea taiteenlaji - ohjaajan virheet kostautuvat heti - mutta mahtuu suomen kesään muutakin!
Tiedän olevani mieluummin liiankin vakava käsikirjoittaja ja siksi tunnen aina suurta helpotusta jos katsomosta kuuluu iloista naurua! Mutta oeln myös äärimmäisen iloinen silloin jos joku vaivihkaa pyyhkii silmäkulmiaan! Mutta jos kukaan ei jää pohtimaan näytelmää esityksen jälkeen koen olevani todella epäonnistunut!
Toivon, että ne teatterit jotka vielä miettivät ensi kesän ohjelmistoaan ottavat rohkeasti haasteita vastaan ja laajentavat hieman reviiriään tuntemattaomaankin - liian tuttu on tylsää! Eläköön kesäteatteri!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)