
Kaikilla lehtitaloilla on omat tapansa ja tyylinsä tehdä juttuja. He päättävät luonnollisesti milloin ja mistä he tekevät juttuja. Ja kenen ehdoilla. Niinhän me kaikki teemme työtämme. Myöa jokainen teatteri ihan itse päättää mitä esittää ja milloin esittää ja kuka esittää ja kuka ohjaa ja niin edelleen. Me vaan haluamme, että lehti jutuista voisimme päättää myös. Onneksi emme voi.
Onneksi on toimittajia jotka tekevät juttuja ja kritiikkejä ja kuvia ja muuta ihan oman politiikkansa ja etiikkansa mukaan. Onneksi teatterin kannalta. Sillä me emme kehity yhtään jos aina päätämme itse kaikesta. Monenmoisessa isossa ja pienessäkin valtiossa on nähty mitä siitä seuraa jos kukaan ulkopuolinen ei koskaan puutu mihinkään. Kaukaa haettu esimerkki, myönnetään, mutta teatteria voi hyvin verrata pieneen kuningaskuntaan, oikeastaan.
Joten kiitos, hyvät toimittajat, siitä, että jaksatte vuodesta toiseen paneutua teatterin tekemisen perusteisiin ja kannustatte meitä harrastajia kehittymään ja jatkamaan todella tärkeää kulttuurin tekemistä. Kiitos, että jaksatte pienenevistä resursseistanne huolimatta paneutua meidän erilaisuuteemme, harrastajateatterien ongelmiin ja potentiaaliin ja jaksatte ravata aina yhtä innokkaina ympäri maakuntaa ennakkoluulottomasti haastattelemassa ja yhdessä kanssamme kehittämässä tätä alaa!