Tässä blogissa kerron teatterin tekemisestä harrastajakirjoittajan, -ohjaajan ja -näyttelijän näkökulmasta. Olen lähes koko ikäni harrastanut teatteria, 15 vuotta Kyläsepän teatterissa Jokioisilla ja nyt Myötätuulen teatteria ja kehitysvammaisten ilmaisutaitoryhmää Somerolla. Suurta riemua saan myös lausuntaryhmän Jokivarsien lausujien vetämisestä! Runonlausunta on ollut elämässäni aina, kiitos äitini.
torstai 6. toukokuuta 2021
Somerokin viileni
Vaikka kuinka olisi tunteet käyneet kuumina viimeaikoina, luonto päätti viheltää
pelin poikki ja viilensi kelit kertaheitolla. Meillehän tämä tämänpäiväinen
lumisadekin käy, talviteatterin esitystä kun harjoittelemme. Ihan pilkki-kelejä
ei taideta oikeesti enää saada vaan joudutaan miettimään mistä ja miten me sen
illuusion lumesta teemme, mutta antaahan tämä räntä oikean tunnelman
talvi-harjoituksiin.
Toukokuun lumisateet muistuttavat hienosti siitä miten luonnonvoimien varassa
tätä kesä-ja talviteatteria ulkona tehdään. Vaikka miten suunnittelee jotakin,
luonto voi päättää ihan toisin. Niinkuin sinä vuonna kun kenraalipäivänä satoi
niin paljon, että tiet teatterille menivät poikki kahdestakin suunnasta. Tai kun
kerran oli niin kuumaa, että yhden näyttelijän sydämentahdistin joutui tosi
tiukoille. Tai kun tuuli niin paljon, että esiriput vaan heiluivat eikä ääni
kuulunut mihinkään. Ja kun ennen katsomon katon rakentamista kerran aamulla
katsomon suojaksi vedetty pressu oli yöllisen sataan aikana 'täyttynyt
vedellä'ja katsomossa oli muutaman sadan litran vetoinen 'uima-allas'.... Oli
meillä Ennin kanssa tekemistä kun ämpäreillä sitä sitten tyhjensimme.....
Tottakai välillä haaveilen sisäteatterista. Olisi aika hulppeeta tehdä teatteria
olosuhteissa jotka pystyy itse määrittelemään: valot, lämpötila, äänimaailma...
Ajatella jos harakat eivät voisikaan puuttua näytelmän kulkuun raakunnallaan,
jos kanat eivät voisikaan yllättäen karata näyttämölle kesken kaiken, jos
aurinko ei voisikaan paahtaa liikaa tai mennä pilveen väärällä hetkellä, jos
vesisade ei voisikaan muuttaa tunnelmallista rantakohtausta todelliseksi
farssiksi kaatosateessa... Jos ukonilma ei veisikään katsojia, jos myrskytuulet
eivät riepottelisikaan yleisöparkaa.. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja öisin
kun en saa unta, jatkankin. Mietinkin miten elämä muuttuisi jos rakentaisin
ulkorakennuksesta teatterin - katetun, seinineen, lattioineen kaikkineen....
Vaikka oikeesti aina sanonkin, että nautin tästä ulkona tekemisestä. Ja niin
teenkin. Yleensä. Tänään ehkä toivoin vähän lämpöisempää keliä. Vähän vähemmän
räntää toukokuulle. Mutta ehkä tänä vuonna on niin, että toukokuulle siirretty
talviteatterin esitys vedetään läpi talvisissa olosuhteissa. Niin kuin tietysti
oikeus ja kohtuus olisikin. Mitäs siirsimme helmikuulta kevääseen. Sen kestän ja
siedän. Jos sitten heinä-elokuussa on lämmintä. Ja kesäkelit. Eikä mitään
myrksyjä. Sopiiko????
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)