torstai 6. toukokuuta 2021

Somerokin viileni

Vaikka kuinka olisi tunteet käyneet kuumina viimeaikoina, luonto päätti viheltää pelin poikki ja viilensi kelit kertaheitolla. Meillehän tämä tämänpäiväinen lumisadekin käy, talviteatterin esitystä kun harjoittelemme. Ihan pilkki-kelejä ei taideta oikeesti enää saada vaan joudutaan miettimään mistä ja miten me sen illuusion lumesta teemme, mutta antaahan tämä räntä oikean tunnelman talvi-harjoituksiin. Toukokuun lumisateet muistuttavat hienosti siitä miten luonnonvoimien varassa tätä kesä-ja talviteatteria ulkona tehdään. Vaikka miten suunnittelee jotakin, luonto voi päättää ihan toisin. Niinkuin sinä vuonna kun kenraalipäivänä satoi niin paljon, että tiet teatterille menivät poikki kahdestakin suunnasta. Tai kun kerran oli niin kuumaa, että yhden näyttelijän sydämentahdistin joutui tosi tiukoille. Tai kun tuuli niin paljon, että esiriput vaan heiluivat eikä ääni kuulunut mihinkään. Ja kun ennen katsomon katon rakentamista kerran aamulla katsomon suojaksi vedetty pressu oli yöllisen sataan aikana 'täyttynyt vedellä'ja katsomossa oli muutaman sadan litran vetoinen 'uima-allas'.... Oli meillä Ennin kanssa tekemistä kun ämpäreillä sitä sitten tyhjensimme..... Tottakai välillä haaveilen sisäteatterista. Olisi aika hulppeeta tehdä teatteria olosuhteissa jotka pystyy itse määrittelemään: valot, lämpötila, äänimaailma... Ajatella jos harakat eivät voisikaan puuttua näytelmän kulkuun raakunnallaan, jos kanat eivät voisikaan yllättäen karata näyttämölle kesken kaiken, jos aurinko ei voisikaan paahtaa liikaa tai mennä pilveen väärällä hetkellä, jos vesisade ei voisikaan muuttaa tunnelmallista rantakohtausta todelliseksi farssiksi kaatosateessa... Jos ukonilma ei veisikään katsojia, jos myrskytuulet eivät riepottelisikaan yleisöparkaa.. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja öisin kun en saa unta, jatkankin. Mietinkin miten elämä muuttuisi jos rakentaisin ulkorakennuksesta teatterin - katetun, seinineen, lattioineen kaikkineen.... Vaikka oikeesti aina sanonkin, että nautin tästä ulkona tekemisestä. Ja niin teenkin. Yleensä. Tänään ehkä toivoin vähän lämpöisempää keliä. Vähän vähemmän räntää toukokuulle. Mutta ehkä tänä vuonna on niin, että toukokuulle siirretty talviteatterin esitys vedetään läpi talvisissa olosuhteissa. Niin kuin tietysti oikeus ja kohtuus olisikin. Mitäs siirsimme helmikuulta kevääseen. Sen kestän ja siedän. Jos sitten heinä-elokuussa on lämmintä. Ja kesäkelit. Eikä mitään myrksyjä. Sopiiko????

1 kommentti:

  1. Elämässä pitää olla jännitystä. Muuten mikään ei tunnu miltään...

    VastaaPoista