Sitten kun saa tekstin johonkin järjestykseen ja lakkaa inhoomasta sitä ja uskaltaa näyttää sen jollekin toiselle joka sanoo että se on ihan ookoo. Niin sitten täytyy rohkaistua laittamaan oikeasti se viimeinen piste. Sitten kun laittaa sen tekstin pariksi päiväksi hautumaan ennen kuin lukee sen vielä kerran itse läpi ja suunnittelee kuitenkin muuttavansa sen juonen vielä kerran ja muutamaa henkilöhahmookin vois korjailla ja itseasiassa aihekaan ei ole ihan sitä mitä oli ajatellut, että sitäkin vois vielä vähän viilailla.... Niin sitten täytyy sanoa: VALMIS.
Sitten alkaa se näyttelijöiden hakeminen. Siis joillakinhan on ne samat näyttelijät olemassa vuodesta toiseen ja ongelmaksi voi tulla se mistä löytää sellaisen näytelmän mihin juuri ne henkilöt mahtuvat - tai sitten sovitetaan näytelmiin lisää hahmoja tai 'tapetaan joku pois' eli yhdistetään hahmoja...
Minä olen nyt siinä vaiheessa, että muutama ihana näytteljä on lupautunut ensi kesäksi näytelmääni ja hihkun riemusta kun ne tulee! (vähän salaa toivoinkin että ne sanois juu!!). Sitten on muutama ihana joille en saanut kirjoitettua roolia vaikka olisin halunnut (ne mun näytelmät kun tuntuu itse valitsevan hahmonsa ja tapahtumansa ja kaiken muunkin). Ja sitten on ne muutamat jotka haluis tulla mutta joita en syystä tai toisesta itse haluais ottaa. Sano siinä sit kohteliaasti, että ei kiitos, juuri nyt en sinua halua. Mikä minä olen sanomaan kenellekään etten halua. Ja sitten on ne muutamat jotka haluaisin mutten haluais pakottaa mutta melkein lupaisin mitä vaan että ne tulis mutten kuitenkaan voi siivota tai tehdä remppaa tai koulutehtäviä niitten puolesta. Eli en voi painostaa.
Tee tässä sitten teatteria kun ensin ei usko omaan tekstiinsä ja sitten ei osaa sanoo ei, eikä osaa sanoa että on pakko. Eikä osaa sanoa kunnolla ei kiitos. Taitaa olla taas sellainen vuosi tulossa, että kesäkuussa vannon, etten ikinä enää koskaan kirjoita mitään kun tää on niin kamalaa kun en osaa enkä pysty ja sitten kuitenkin heinäkuussa aloitan seuraavan tekstin teon:)
Ehkä pitäis lopultakin ilmoittautua sinne pitsinnypläyskurssille minne olen aina haaveillut meneväni - jos se pitäis pois koneen ääreltä ja toisi elämään rauhaa ja tasapainoa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti