Mutta nyt suuntaa vaihtoi nainen jonka sielunelämän luulin tuntevani läpikotaisin! Pakko oli vaan sitten illalla lopettaa kirjoittaminen ja toivoa, että Saara yön aikana muuttaisi mieltään ja näkisi asiat minun näkökulmastani - näin ei käynyt. Jo pari tuntia olen väitellyt hänen kanssaan siitä mikä olisi järkevää ja mikä ei, mutta toistaiseksi ainakin minä olen häviämässä tämän väittelyn.
Ehkä juuri tämä onkin se mikä minua näytelmäkirjoittamisessa viehättää - koskaa ei voi tietää mihin ajatukset johtavat ja mitä juonenkäänteitä sormet kirjoittavat:)
Siksi minua suuresti harmittaakin se, että ihmiset odottavat tiettyä tulosta: näyttelijät tietyn määrän rooleja, yleisö tietyn tyyppistä tarinaa, perhe tarkkaan määrättyjä tunteja jotka vietän kirjoittamassa, ja niin edelleen ja niin edelleen. Mutta... Ehkä minä olen juuri siksi harrastajakirjoittaja, etten pysty etukäteen lupaamaan mitään - tai ehkä siksi en voi luvata että olen harrastajakirjoittaja? Osaako ammattikirjoittaja päättää etukäteen täsmälleen mitä hänen näytelmissään tapahtuu? Ketkä henkilöt siinä esiintyvät ja mitä he tekevät ja sanovat?
 |
| Fernado Pessoa |
Kivijalkamyymälästä löysin mahtavat patsaan (kipsisen kylläkin) suuresta idolistani Fernado Pessoasta - Portugalilaisesta runoilijasta joka on kirjoittanut monenlaista, mutta varsinkin hänen kauniit rakkausrunonsa ovat valloittaneet sydämeni. Tuossa hän nyt seisoo pöydänkulmalla ja tuijottaa minua mitään näkemöttämin silmin ... ja minä ihmettelen oliko hänellä enemmän sananvaltaa omiin teksteihinsä kuin minulla?
Muistan lukeneeni miten Eino Leino - toinen suuri suosikkini - kulki päivätolkulla miettien yhtä sanaa... hän siis selvästi itse valitsi sanansa?
Entä John Grisham - suuri dekkaristi jonka kirjat luen ahmien? Kuka hänen juonenkäänteistään päättää?
Grisham lienee vielä elossa, ehkä seuraavaksi kirjotankin hänelle ja kysyn miten hän nukkuu yönsä kun hahmot alkavat elää omaa elämäänsä ja tekevät käsittämättömiä asoita! Ehkä kysyn häneltä miten ne saa suostumaan siihen mitä itse tahtoo? Vai onko sittenkin parasta, että unohtaa itsensä ja antaa Saarojen vaan mennä minne haluavat ja tehdä mitä tahtovat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti