Ja Vaahteramäki hiljeni

Viimeisen esityksen jälkeen on aina haikea tunnelma. On vaikea sanoa hyvästit kavereille joiden kanssa on näytellyt, äänimiehille joista on tullut melkein ystäviä, kahvilanväelle jonka kanssa on tottunut juttelemaan ja kaikille muille joiden kanssa on viettänyt enemmän tai vähemmän tiiviisti pitkiä aikoja.

Vaikeaa on sanoa hyvästit myös tekstille ja omalle roolihahmolle. Kun on hitaasti yrittänyt päästä sisälle toisen sielunelämään ja yrittänyt tuoda sitä näyttämölle yleisön nähtäväksi, on hieman haikeaa luopua kaikesta vain siksi, ettei esityksiä enää ole. Ymmärrän hyvin niitä näyttelijöitä jotka vuosi toisensa jälkeen esittävät samanlaisia rooleja: heidän ei tarvitse koskaan sanoa lopullisia hyvästejä roolihahmolleen!

Tänä kesänä Vaahteramäen pihamaalle lastenteatteria tekemään osallistui 7 lasta ja 5 aikuista. Lasten kanssa olemme tehneet teatteria jo neljä vuotta, aikuiset ovat vasta pari kesää 'joutuneet' näyttämölle (koska rooleja on ollut enemmän kuin lapsia).

Kenraali ja esitykset tarkoittaa sitä, että neljä iltaa peräkkäin olemme esittäneet näytelmää ja jännittäneet onnistumista ja yleisön tulemista. Neljä iltaa olemme keskittyneet intensiivisemmin kuin monet koskaan:). Ei ehkä kuulosta  pitkältä rupeamalta mutta kannattaa kokeilla 2-15 vuotiaiden kanssa - vaaditaan aika isoa motivaatiota, että vielä neljäskin ilta sujuu koheltamatta. Jokainen on siis maljansa ansainnut!!

Mutta tänä iltana suuri hiljaisuus laskeutui Vaahteramäkeen - isoäidit, äidit ja lapset pakkasivat omat tavaransa ja lähtivät piiiiiiiiiiiitkien jäähyväisten jälkeen koteihinsa. Varmasti kaikissa autoissa vähän kiukuteltiin ja rutistiin - se on sallittua kun on käyttäytynyt esimerkillisesti monta päivää ja kun mielessä on sellainen kummallinen tunne  - kun tietää, että kaikki nämä ihmiset näkee vielä usein ja ehkä piankin... muttei koskaan enää ihan samanlaisina. Minä en enää olekaan Klaara-kana vaan vaan Olla, Kettu ei ensikerralla olekaan rakastetteva Kettu vaan Niilo, tosin aivan yhtä rakastettava. Mutta olemme taas toiset. Olemme hieman kasvaneet Klaaran ja Kaarlon kokemusten myötä, olemme hieman erilaiset ystävykset, meillä on yksi yhteinen kokemus lisää, mutta myös yhdet yhteiset jäähyväiset.

Vanha sanonta sanoo, että jos et voi sietää kuumuutta, pysy poissa keittiöstä. Ehkä teatteriin pätee sanonta: jos et voi kestää jäähyväisiä - pysy poissa teatterista!

Viimeisen näytöksen perinteeseen kuuluu täytekakku ja kuohuvaa!!