sunnuntai 27. lokakuuta 2019

kiireinen kesäteatteri, kansainvälinen teatteri...

Monet ihmiset luulevat, että kesäteatteriväki lepää laakereillaan koko syksyn. Osa luulee niin tapahtuvan vielä keväälläkin. Mutta mehän tiedämme, että laakereilla levätään tasan yksi viikko viimeisen näytöksen jälkeen. Eikun silloinhan puretaan teatteria kesän jäljiltä. Siis vasta seuraava viikko. Eikun silloinhan tehdään inventaarioo kesän jäljiltä. Siis vasta seuraava viikko. Eikun silloinhan siivotaan puvusto kesän jäljiltä. Siis vasta seuraava viikko. Eikun silloinhan.....

Eihän me oikeesti 24/7 tehdä teatteria. Aktiivisesti. Kyllä me muutakin ajatellaan: ruokaa, joogaa, kanoja, lapsia ja lapsenlapsia....... Varmasti vaan joka toinen ajatus on teatteria.

kuunnelmapiknikkiä nauttimassa heinäkuussa

Mutta kun syksy etenee tietää ne lapset ja lapsenlapsetkin, että teatteri vie enemmän aikaa koko ajan ja vaaditaan kärsivällisyyttä kun meidän kanssa seurustelee. Muistan hyvin kun oma isäni, Kyläseppä Eero, muutama vuosi sitten eli, söi, puhui ja hengitti pelkkää teatteria -  niin hermohan siinä meinasi mennä. Muutaman kerran tuli varmasti tiuskastuakin, että eikö sun elämässä ole tilaa millekään muulle? Että haloo, meitä muita kiinnostaa muutkin asiat! Että hei, kiinnostu taas meistäkin!

Ja nyt huomaan itsekin johtavani keskustelun kuin keskustelun siihen kun kohta ihan täytyy aloittaa harjoitukset ja oletko koskaan ajatellut näytteleväsi...... Jopa matkalla Turkuun lasta ja lapsenlasta visiteeraamaan etsiytyy katse.. aah! Tuossapa loistava malli kulisseihin...


Näin löytyi toissakesänä talonmalli ja väri, kiitos vaan talonomistajille Lietoon!

Huh. Tähän on siis tultu. Parantumaton sairaus on  tarttunut (onneksi ei vain minuun, vaan myös siskooni ja lapsenlapseeni....)  eikä hoitokeinoa taida olla. Joten taas mennään. Näytelmät on jo suunniteltu, lavasteita mietitty, puvustusta kehitelty, näyttelijöitä mietitty. Vielä kun saisi käsikirjoitukset valmiiksi!

En siis valita - päinvastoin. Rikastahan tämä elämä teatterin kanssa on. Varsinkin nyt kun suunnittelemme uutta, loistavaa yhteisnäytelmää VIROLAISTEN kanssa - puoliksi viroksi, puoliksi suomeksi esitetty näytelmä on edennyt harjoitusvaiheeseen ja jännittävää kihelmöintiä on ilmassa!! Tästä talviteatterista tulee taas jotain ihan uutta ja mukavaa! JEE!!

Mutta siitä kirjoitan seuraavalla kerralla. Se on sen varran hauksa asia, etten jätä sitä vaan tälläisen loppukommentin varaan. Pian. Ihan pian.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti