Kauhea paniikki iski kun koetin tehdä harjoitusaikataulua - kuinka monta harjoitusta taas tarvitaankaan, että kaikki on valmiina ensi-iltana? Muistan, että yksi ammattiteatteri antaa näyttelijöille tasan kolme viikkoa aikaa siitä kun saavat käsikirjoituksen ensimmäisen kerran käteensä siihen kun täytyy olla valmis esitys - mutta me ehkä tarvitsemme hieman enemmän aikaa?
Ensi kesän nuorin näyttelijä, Enni 5-vuotta, osaa jo kaikki kolme repliikkiään ulkoa ja on ansaitusti ylpeä itsestään! Toivottavasti sama into ja rohkeus jatkuu kun katsomo on tupaten täynnä ja ne vuorosanat on sanottava ilta toisensa perään:)
Vaikeampaa kuin vuorosanojen oppiminen on kuitenkin se miten näyttelijät saadaan luonteviksi omissa rooleissaan ja toistensa kanssa. Ajattele vaikka: ykskaks joudut hyvin lähekkäin ihan vieraiden ihmisten kanssa, ehkä koskemaan, mutta ainakin luottamaan heihin. Ykskaks täytyy näyttää siltä kuin olisit oikeasti kiinnostunut siitä mitä heillä on sanottavaa! Ja ykskaks täytyy osata toimia heidän kanssaan etukäteen sovitun suunnitelman mukaan niin että se näyttää hyvinkin spontaanilta - 'ihan vaan satuttiin tähän näyttämölle yhtä aikaa ja minulle on täysi yllätys mitä tuo toinen ihminen kohta sanoo':)
Ajatusten keskittämistä vain käsillä olevaan hetkeen täytyy opetella. Ei ole ihan helppoa sulkea muuta maailmaa pois päästään näytelmän ajaksi - mutta jos näyttelijä hetkeksikään päästää 'oikean ajatuksen' päähänsä joutuu hän heti pois näytelmän roolista takaisin omaksi itsekseen ja se sotkee paitsi hänet, myös vastanäyttelijät ja yleisön. Eli koko keskittymiskyky on laitettava töihin, ajatukset kuriin ja huomio näytelmään - spontaanisti!
Tavallaan siinä onkin harrastajateatterin viehätys - uusia haasteita tulee koko ajan, yllättäviä tilanteita ja ongelmanratkaisutilanteita:) Ainakin jää hetkeksi tekemättömät puutarhatyöt mielestä (tosin tekemättäkin) ja saa tutustua ihan uusiin näkökulmiin ja asioihin toisena ihmisenä. Eikä ole sitä ammattilaisuuden tuomaa kokemusta ja rutiinia millä eri tilanteet hoitaisi!
Ohjaajana toivon voivani edes hieman auttaa siinä 'roolin löytämisessä ja siihen sopeutumisessa' mutta suurimman työn tekee jokainen itse. Ja toivottavasti onnistumme yli kaikkien odotusten ensikesänä - odotukset ovat tosin tosi korkeella! Niitä on vaikea ylittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti