Oli tosi mielenkiintoista jälkeenpäin lukea mitä olimme kysyneet ja vastailleet. Kaikkia tuntui kiinnostavan mikä näyttelemisessä on parasta, miksi käytämme vapaa-aikaamme teatteria tekemällä. Yhdessä tekeminen. yhteishenki ja uusiin ihmisiin tutustuminen olivat ne syyt jotka nousivat esiin.Meitä on pieni ryhmä, vain kuusi näyttelijää ja se aiheuttaa sekä haasteita, että mahdollisuuksia. Haasteellista on se, että pieni ryhmä tekee koko näytelmän - vastuu on siis jokaisella suuri. Ei ole ketään kenen selän taakse voisi piiloutua. Ei ole ryhmää johon voisi hukkua. Mahdollisuuksia sikäli, että me todella opimme tuntemaan toisemme. Tiedämme toistemme vahvuudet ja heikkoudet, tiedämme milloin toinen tarvitsee apua ja milloin vapautta. Pienessä ryhmässä yhteishenki on entistäkin tärkeämpi - säröt eivät huku vaan kasvavat ja siksi toimeen on oikeastaan tultava.
Pieni ryhmämme tiivistyy ihanasti - ikähaitarimme on 12 -74 vuotta. Aika harvassa harrastuksessa voi oikeasti näin eri ikäiset tekijät toimia yhdessä tasa-arvoisina, toisiaan tukien, yhdessä kehittyen. Hattua nostan koko ryhmälle. Tietysti se näkyy, että nuorimmat ryhmäläisemme ovat niitä konkareita joukossa. Heillä on yllättävän paljon näyttömökokemusta. Mutta ihanaa on se, että vaikka joukossa on myös melkein ensikertalaisia, ei jakoa uusiin ja vanhoihin ole syntynyt, päinvastoin!
Ja aivan varma olen siitä, että kun ensi-ilta tulee, näkyy se myös näyttämöllä, että luotamme ja uskomme toisiimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti