Taas muutetaan.. anteeksi miehet!!

Viime kesänä pystytettiin Myötätuulen teatterin katsomo työllä ja vaivalla tuohon etupihalle. Ajattelin, että valmis kuisti tarjoaa mahtavan näyttämön ja talo siinä toimisi kaikupohjana ja heijastaisi äänen hienosti katsomoon. Ja niinhän se toimikin. Paitsi, että aurinko paistoi katsojien silmiin. Vessat oli lähellä mutta tiellä kulkvat autot häiritsi välillä kuuluvuutta. Ja latisti tietysti vähän tunnelmaakin.

Koko syksyn ja vähän talveakin mietin ja pähkäilin ja sanoin siirtäväni koko teatterin talon taakse pellolle. Tuuleen ja tuiskuun. Keskelle aukeeta. Saviseen maastoon. MUTTA talo olisi ohi kulkevien autojen ja teatterin välissä.

Sitten Caruna kaivoi sähkökaapelinsa pellolle ja mylläsi sen kamalaan kuntoon. Savikasoja on vähän vaikea edes kuvitella elämyksellisiksi... joten:

Lumien vähetessä sitten päätin, että teatteri siirretäänkin tontin toiseenpäähän, entisen tenniskentän päälle. Korkeat kuuset suojelevat suuremmilta tuulilta ja savimaat on jo valmiiksi nurmikon alla piilossa. Ja sinne sitten rakennetaan katos - ei sada katsojien päälle eikä paista aurinko silmiin. Näyttelijä-parat sitten onkin tänä kesänä ilman kattoa ja saavat auringon silmiinsä silloin kun ei sada. Tasan ei mene onnen lahjat...  Varmaan ensi talven mietin mitä teatterille nyt tehdään....

Ja miehet on tietysti ne jotkä tässä kärsii -  teatterin siirtäminen tontin toiseen laitaan ei nimittäin ole ihan yksinkertainen projekti. Katon rakentaminen vaatiin suunnitelmia, laskelmia ja mitä erilaisempia asioita huomioonotettavaksi - onneksi isä-Eero on kärsivällisesti piirtänyt ja laskenut! Ja taas piirtänyt.

 Antti-Jussi, Erik ja  Petteri on viime päivät pystyttäneet tolppia, 'juurruttaneet' katsomoa, suoristaneet. tasoittaneet, siirtäneet ja kiilanneet - uskomattoman loistavia tyyppejä!!! Toivottavasti en ikinä joudu tekemään mitään ilman heitä!!!

Leilan kanssa sitten on mietitty näyttömöä, kokoa ja sijaintia. Suuntaa ja seiniä. Huh -huh! Teatterin tekeminen olisi aika helppoa jos saisi vaan kirjoittaa ja ohjata. Mutta aivan uskomaton määrä palasia on saatava kohdalleen ennenkuin voidaan oikeasti 'vaan' näytellä ja esittää yleisölle hienoa teatteria. Varmasti olen vielä monta kertaa ihan paniikissa ennen ensi-iltaa - en ole oppinyt jonglööraamaan vaikka kerran päiväkausia yritin opetella. Nyt tuntuu, että täytyisi oikeasti pitää ainakin viittä palloa yhtä aikaa ilmassa....

Mutta kuten sanoin - onneksi en ole yksin! Onneksi ympärillä on mahtava tiimi joka osaa heitellä palloja ja ottaa koppeja ainakin yhtä hyvin kuin Jokioisten Koetuksen pesäpalloedustusjoukkue!