'Liikaa' hänen mielestään tarkoitti sitä, että näyttelijöitä ei riitä joka teatteriin, katsojia ei riitä joka teatteriin ja kaupungin avustuksia ei riitä joka teatteriin (tässä kohtaa ihmettelin että mitä ihmeen avustuksia, en ole ikinä kuullutkaan!!). Mutta kaiken muun ymmärsin ja olin osittain samaa mieltäkin. Mutta silti kyseenalaistan sen 'liikaa' käsitteen.
On tosi vaikeaa aina välillä saada ihmisiä innostumaan teatterin tekemisestä ja tai katsomisesta, se on totta. Olisi ihanaa kirjoittaa ja ohjata jos joku muu toisi näyttelijät harjoituksiin ja katsojat katsomoon. Mutta pienissä teattereissa sitä ollaan vastuussa kaikesta. En ole ennen käsittänyt, että voisin yleisön puutteesta syyttäkin toisia teattereita. Olen jotenkin aina kuvitellut, että se on minun omalla vastuullani tehdä jotakin, jotta ihmiset löytävät tiensä meille.
Tottakai on helppoa tehdä jotain jos on ainoa alallaan. Ei ole vertailukohtaa, ei kilpailua, ei aikataulu- ongelmia eikä mitään muutakaan. Mutta kun tekijöitä on enemmän, tulee väkisinkin verratuksi muihin, halusi tai ei. Tulee väkisin osaksi 'alaa' ja sen käytänteitä - mutta samalla saa 'vetoapua' muiltakin, koko alaa on helpompi kehittää kun tekijöitä on monta. Monet hartiat jaksavat kantaa enemmän kuin yhdet. Monta teatteria pienellä alueella luo käsityksen 'kulttuuriseudusta', ajattelevasta osasta Suomea, osallistuvasta yhteisöstä joka kehittyy. Eikö?
Mitä enemmän teen teatteria, sitä enemmän rakastan teatteria. Nautin katsomisesta, kirjoittamisesta, ohjaamisesta, teatterista puhumisesta...... Miten sitä muka voisi olla LIIKAA?? Kysyn vaan:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti