Tunnelma on lämmin ja innostus käsinkosketeltavaa - niin yleisö kuin esiintyjätkin löytävät tilanteesta taikaa - Suomen talvi on niin kaunis ja arvaamaton, että kokemus jää varmasti mieleen!
Pakkohan sitä oli kysyä näyttelijöiltä, että mikä ihme saa heidät tekemään teatteria yleensä ja varsinkin näin karuissa olosuhteissa:) Kyllähän he myönsivät, että kylmän pelko on todellinen - yli 20-asteen pakkanen kummitteli unissa jo etukäteen- onneksi sitten noin nollakeli yllätti iloisesti esityksissä!
Mutta syy näyttämölle nousemiseen oli selvä: itsensä ylittäminen, rajojensa ylittäminen, epämukavuusalueelle meneminen. Ja se loistava ilontunne kun joku yleisöstä innostuu ja nauttii esityksestä. Luonnollisesti teatterissa myös kehittyy esiintyjänä ja itsetuntemus kasvaa.
Vaikeinta lavalle nousemisessa taas oli - liukas jää!!! Aika luonnollista kun talvikeleistä puhutaan! Toki myös vuorosanojen opettelu oli haasteellista - harrastajanäyttelijöillä kun on niin paljon muutakin elämää kuin teatteri!
Kaikenkaikkiaan ohjaajana olen tyytyväinen ja onnellinen - esitykset meni hienosti, yleisöä sitten loppujen lopuksi riittävästi ja kaikki näyttelijät kehittyivät prosessin myötä. Sehän tässä työssä on se loistavin juttu - se kun ihmiset tulevat enemmän itsensä kaltaisiksi ja ymmärtävät lopulta elämääkin paremmin. Kiitos taas kaikille!!!!!!!
 |
| Tässä meidän tämän talven jengi - Helena Perho, Päivi Eronen ja Ensi Kulta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti