maanantai 9. syyskuuta 2019

Suutari pysyköön lestissään?

Eihän siinä mitään pahaa ole, että näyttelijällä on selkeä mielipide roolistaan. Ei siinä mitään pahaa ole, että näyttelijä tietää täsmälleen miten hänen roolihahmonsa kävelee, puhuu ja toimii. Hyvähän se vaan on, että on sisäistänyt roolinsa ja luonut selkeän kuvan hahmostaan. Mutta kyllä se oikeesti vähän ärsyttää ohjaajana ja käsikirjoittajana jos näyttelijällä on ihan erilainen lähestymiskulma rooliin kuin itsellä eikä suostu siitä keskustelemaan.

Jokainen meistä tietysti lähestyy roolia omasta taustastaan käsin: oma historia ja arvot ja ennakkoluulot ja muut määrittelee selvästi miten koko näytelmän käsittää. 
Mutta muutaman kerran olen törmännyt sellaiseen tilanteeseen, että näyttelijä on käsittänyt koko roolihahmonsa 'ihan väärin' eli ei oikeestaan ole lukenut käsikirjoitusta niin kuin se on kirjoitettu vaan tulkinnut hahmoaan omasta elämäntilanteestaan käsin.. ja metsään on menty.....

Jos vaikka oma parisuhde on karikkoinen ja itse kokee vaikeaksi kunnioittaa puolisoaan, niin näyttämöllä on sitten vaikea esittää onnellista ja puolisoaan ihailevaa ihmistä...... vaikka se näytelmä juuri näin olisi kirjoitettu....  Harrastajanäyttelijä helposti peilaa roolin itsensä kautta....

Kuuluisat sanat: me emme näyttele, me elämme tämän näytelmän, saavat ihoni kananlihalle! Säälin sitä ohjaajaa joka joutuu johdattelemaan ei-näytteleviä näyttelijöitä! Kyllä totisesti toivon, että näytelmä näytellään niin kuin se on kirjoitettu, eikä muuteta sellaiseksi kuin näyttelijöiden elämä on!

Tiedän tänäkin kesänä aiheuttaneeni harmaita hiuksia muutamalle näyttelijälle kun olen
määrätietoisesti pitänyt ohjaajana kiinni siitä näkemyksestä mikä minulla on näytelmästä ja vaatinut näyttelijöitä  'näyttelemään' ei 'elämään' roolinsa. Ohjaajan kokonaiskäsitys näytelmästä on mielestäni se mikä ratkaisee - ei siinä voi yksi näyttelijä ryhtyä tekemään 'eri näytelmää' kuin muut vain siksi, että hänen oikea elämäntilanseensa olisi erilainen....

Sitten on niitä näyttelijöitä jotka toimivat kuin ihmisen mieli!!

Sekava selostus ehkä, mutta tarkoittaa sitä, että olisi ihanaa, kun näyttelijät näyttelisivät, ohjaajat ohjaisivat ja käsikirjoittajat kirjoittaisivat. Jokaisen soisi pysyvän lestissään. Käsikirjoittajankin täytyisi tajuta, että kun käsikirjoitus luovutetaan ohjaajalle, se on LUOVUTETTU ohjaajalle. Ohjaajalla on oma näkemyksensä näytelmästä ja sitä tulee kunnioittaa. Niin käsikirjoittajan kuin näyttelijöidenkin. Jos ei tähän pysty, on viisainta ohjata ihan itse vaan.  Rajat ja muutosmäärät tulee sopia etukäteen - jos yhtään sanaa ei muuteta, se sovitaan etukäteen. Jos ohjaaja saa muuttaa kaiken, se sovitaan etukäteen.

Ja kun harjoituskierros alkaa, jokainen tietää mitä tekee. Eikä loukkaannu ja hermostu kun muut tekevät sen mitä heidän kuuluukin tehdä. Näytelmä ei ole elämää suurempi juttu, ei kenenkään lapsi, ei osa kenenkään sielua. Se on näytelmä. Sitä näytellään. Se ei ole osa todellisuutta. Se on aina tulkinta ja tulkinnan tulkinta. Onnistuessaan loistava, koskettava, nostava ja vaikka mitä. Mutta silti näytelmä.

Erilaiset tulkinnat näytelmistä ovat lopulta rikkaus - vaikka joskus joutuu venymään ja yllättymäänkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti