Somerolla kiehuu??

 Meidän pienessä lammikossamme ovat myrskyn laineet nousseet valtaviksi viime päivinä. On ollut mielenkiintoista kun täällä tasaisessa ja rauhallisessa maalaiskaupungissamme on noussut oikea kuhina!! Meistähän tehtiin kymmenosainen televisiosarja 'Somero' ja viimeinen jakso oli telkkarissa juurikin. On siis kritiikin aika. Tai arvioinnin. Tai tulevaisuuden pohdinnan. Jännittävää on ollut seurata keskustelua siitä kenellä on oikeus kommentoida sarjaa ja kenen mielipiteillä taas ei ole oikeutusta.

Suureksi virheeksi on tuomittu paikallislehden mielenkiinto nyt tässä vaiheessa kun sarja on ohi (muistaakseni tästä on kyllä aikaisemminkin lehdessä kirjoitettu, mutta ehkä muistan väärin). Ja varsinkin se oli väärin, että kuntalaisten kirjoittama palaute julkaistiin lehdessä. Kun eivät kaikki kehuneet.  Mistä ne telkkarin katsojat mitään ymmärtävät!

Väärin oli  sekin kuulemma, että kaupungin luottamusmiehet (tai nainen) meni somessa kysymään kavereiltaan, että pitäisikö kaupungin satsata lisää rahaa jatko-osiin. Siitähän seurasi se, että palautetta tuli puolesta ja vastaan ja tietysti somessa joku intoitui ihan nimeltä kommentoimaan joitakin meitä

Isovalkeelta otettu kuva ennen joulua 2020

sarjaan osallistuneita. Eihän niin saa tehdä. Ei ehkä saisikaan, mutta ihmisluonto nyt on sellainen, että kun tilaisuus tarjotaan niin siihenhän me tartumme.

Muistan kun aloitin tätä majatalonemännän elämää, niin kesti kauan tottua siihen, että asiakkaat saavat ihan julkisesti mennä arvioimaan meidän toimintaa ja sanomaan mielipiteensä ihan kaikesta, ruuasta sijaintiin ja aamiaisen sisältöön saakka. Vaikkei heillä ole mitään osaamista hotellinpidosta.

Onneksi aika pian silmäni aukaistiin ja Martta tutustutti palvelumuotoilun ihmeelliseen maailmaan. Ja siis muistutti minua yrittäjänä siitä, että asiakkaan kokemus on aina oikea ja todellinen hänelle. Minun tehtäväni on pyrkiä etukäteen, mielellään yhdessä asiakkaan kanssa, rakentamaan hänen kokemuksensa niin, että se on asiakkaan mielestä paras mahdollinen ja minunkin mielestäni paras mahdollinen mitä voin tarjota. Välillä olen joutunut oppimaan uutta ja venymään suuntaan minne en tiennyt haluavani venyä, mutta sitten lopulta olen ollut yllättäen tyytyväinen. Ja kasvanut ihmisenä ja yrittäjänä.

Mielenkiintoista on ollut taas törmätä tämän televisiosarja-keskustelun myötä meidän kokemattomuuteen ja haluttomuuteenkin ottaa palautetta vastaan. On todella vaikeaa kuunnella (tai lukea) ihmisen mielipidettä rakkaasta tekeleestämme, varsinkin jos hän ei ole täysin tyytyväinen siihen. Jokainen meistä tekee varmasti parhaansa kun johonkin ryhtyy ja haluaa onnistua. Tottakai!! Ja sitten kun joku ei tykkääkään se satuttaa! Ja siksi on luonnollista ryhtyä puolustuskannalle ja tuomita palautteen antaja ja piikit pystyssä puolustaa omaa tekemistään. Inhimillistähän se on. Se pitäisi
arvioijankin käsittää. Ja pitää mielessään kun sitä palautetta antaa. Että antaisi rakentavaa palautetta, siis palautetta jonka tarkoituksena onkin tehdä tulevaisuudesta parempaa, ei  pelkästään lytätä tehtyä.

Metsäkoivulan polulta otettu kuva syksyllä 2020

Ja niin helppoa on antaa palautetta sieltä kotisohvalta. On aivan eri asia asettaa itsensä alttiiksi ja ottaa riskejä tekemällä jotakin. Sillä tosiasia on se, että suurin osa julkisen palautteen antajista ei koskaan uskaltaisi ryhtyä minkään televiosarjan tekoon. On helppo haaveilla '15-minuutin julkisuudesta'  mutta  yhtä helppoa ei todellakaan ole oikeasti laittaa se naama sinne telkkariin ja ihan omalla nimellä esiintyä ja kertoa työstään. Rohkenen haastaa vihaiset arvioijat ihan itse tekemään edes kaksi jaksoa telkkarisarjaa - ei se ihan niin helppoa ole kuin luulisi!

Mutta samalla haastan kyllä myös meidät sarjassa mukana olleet ottamaan kritiikistä opiksemme. Voisimme kyllä omassa arjessamme ja toimissamme nostaa Someroa enemmän esille. Voisimme kehua mahtavaa luontoamme, tuoda esille historiaamme ja olla ylpeitä tästä pienestä kaupungistamme joka sinnittelee vaikeissa maailmantalouden tilanteissa aika hienosti! Voisimme kehua toisiamme, voisimme nostaa muitakin yrittäjiä mukaamme nousuun. Voisimme olla ylpeästi Somerolaisia. Sarjan ulkopuolellakin. Ja osa meistä onkin. 

Kun tämä vilkas keskustelu sarjan ympärillä laantuu, toivon, että se jättää jälkeensä innostuksen ja vähän paremman me-hengen. Toivon, että keskustelun jälkimainingeissa ryhdytään tekemään yhteistä tulevaisuutta, yhdessä nostamaan Someroa ja somerolaisia vauhtiin. Että opimme 'ostamaan paikallista' sen sijaan että etsisimme netistä aina sen vähän edullisemman vaihtoehdon. Paikallisuus voi maksaa mutta se takaa elinympäristömme elinvoimaisuuden. Muistetaan sen innokkaan lehmätilallisen somepostaus 'osta suomalaista juustoa' kun olemme siellä kaupassa. Ja somerolaiset teatterit, taidenäyttelyt, konsertit ja muut tapahtumat odottavat tulevana kesänä (jos korona suo) kävijöitä - ollaan nyt solidaarisia ja somerolaisia ja käydään niissäkin!!!!! 

Minna Kari-Åbergin kelluva kynttilä - suosittelen!

Tässä blogissa on tällä kertaa kuvituksena muutama lempiasiani Somerolta: Metsäkoivulan polku jonne askeleeni useinkin vievät, Iso-Valkee Someroniemellä ja Minnan kynttilät joita ilman ei oikein syksystä selviä.