Kiusallinen, katoava teksti

Tänään kävi juurikin niin: loistava ajatus, teksti, valmiina päässäni katosi ennenkuin sain sen paperille. Luin paikallislehden nettisivulta inspiroivan lauseen ja heti syntyi mielessäni palava halu kirjoittaa siihen liittyvästä omasta kokemuksestani. 'Juuri noin - se tuntuu juuri tuolta! Toi selittää sen'. Ja niin muotoutui päässäni melkein valmis blogiteksti sen pohjalta. Syntyi palava tarve olla samaa mieltä, perustella omaa tekemistä lehtijutun pohjalta. Mutta ennenkuin ryhdyin kirjoittamaan oli hoidettava lämmityskattilan huoltotoimet, puettava vaatteet ylle, laitettava tiskit koneeseen ja sitten... J sitten: ei mitään. Kaikki ajatukset olivat kadonneet pannuhuoneeeen, vaatehuoneeseen tai keittiöön. Ärsyttävää! Miten usein noin onkaan käynyt! Jos et heti tartu tekstin häntään, houkuttele sitä jäämään paperille, se karkaa. Se juoksee vapauteen eikä yhtään sure sitä, että sinä jäät huokailemaan sen perään. Nyt olen tuijottanut alkuperäistä innostuksen lähdettä netissä missä Kati Kivimäki sanoo (Forssan Lehti 21.1.2026), että meillä ihmisillä on kädelliset aivot ja niitä kehitetään käsillä tekemällä. Joku loistava ajatus minulla oli siitä miksi minäkin rakastan kynällä kirjoittamista, miksi tekstin jumittaessa usein siirryn tietokoneen edestä takaisin kynän ja vihon luo, miten ajatukseni kulkee 'suorempaan' kun kirjoitan käsin, miten käsin kirjoittamisen nopeus sopii ajattelun rytmiin paremmin kuin kymmensormijärjestelmä ja sen automaattisuus. Mutta ne ajatukset ovat jo menneet. Ehkä vielä joku muu lause houkuttelee ne esiin ja silloin olen vihkoni ja lyijykynäni kanssa valmiina - silloin saa taloustyöt jäädä ja pyydystän 'loistavan tekstini' kirjoittaen sen muistiin samantien. Käsin kirjoittaen.