Ja menin kesäteatteriin. Tai siis kesäteatterin harjoituksiin! Kyläsepällä harjoiteltiin innolla ja sinne änkesin itseni katsomaan harjoituksia. Voi miten ihanalta tuntui. Monta, monta vuotta näyttelin aina kesät Kyläsepällä - koko kesän! Alkukesä kului harjoituksissa ja loppukesä esityksissä. Viime kesä oli ensimmäinen kun en loppukesää viettänyt siinä pihapiirissä.
Mutta miten mukavaa olikaan verestää muistoja ja nähdä tuttuja!! Kukaan, joka ei ole itse näytellyt teatterissa, ei ehkä käsitä sitä ainutlaatuista yhteyttä minkä teatteri ihmisten välille rakentaa! Tänään näin entisen mieheni, petturi sulhaseni, itsekkään veljeni ja monta muuta sukulaista joiden olemassaoloa en edes muistanut - mutta jotka tunnistin omikseni heti kun näimme!!Vain teatterin lava ja takahuone
voivat rakentaa tälläisiä lankoja ihmisten välille!
Näyttämöllä on pakko luottaa toiseen ja muuttaa todeksi se minkä käsikirjoittaja on tekstiinsä kirjoittanut. Näyttömöllä on luotava illuusio todeksi ja näyttäydyttävä haavoittuvastikin käsikirjoittajan kaavailemassa roolissa - olkoon se sitten petturi, juoppo, äiti tai rakas - ja se on tehtävä yhdessä toisten kanssa. Siitä syntyy se yhteys näyttelijöiden välille, se käsittämätön läheisyys mikä sitten taas katoaa jonnekin kun esirippu laskee. Se katoaa, muttei unohdu! Kiitos Kyläseppä kun sain viettää näin ikimuistoisen vapaapäivän!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti