Somero opiston lastenteatterin keijut ja haltijat Kyläsepällä |
Siksi olen hämmästyneenä kuunnellut kuinka me ihmetelemme miksi näin paljon teatteria tarvitaan. Tottakai tarvitaan jos tekemisen intoa on! Eihän kuvataiteilijoidenkaan määrää rajoiteta tiettyyn määrään tekijöitä per kylä! Kyllä maailmaan teatteria mahtuu - tehdään vaan niin paljon kuin jaksetaan!!
Varsinkin kun tänä kesänä on selvästi ollut havaittavissa, että tavoitteena on kaikilla hyvän teatterin tekeminen. Se mitä tehdään, pyritään tekemään hyvin. Löytäen omat vahvuudet. Panostaen käsikirjoitukseen. Opettelemalla näyttelemään. Ja ennenkaikkea nauttien siitä mitä tehdään. Mahtavaa!
Aurinkorasvaa ja pikkupullia- iloittelun tekijät Myötätuulen teatterissa |
No yleisöä ei sitten tietenkään riitä aina jokaiseen teatteriin ja siksi kai vähän murisemme välillä, että täytyykö niiden muidenkin tehdä teatteria.... mutta yksikin vaikuttunut katsoja katsomossa on esityksen arvoinen - ei se haittaa, ettei kaikilla aina ole täysiä katsomoita - joillakin joskus on ja hyvä niinkin.
Suomalaiset tuntuvat rakastavan kesäteatteria ja meidän ulkomaalaiset vieraamme ovatkin tänä kesänä ihastuneina seuranneet suomalaista tekemisen kulttuuria. He hämmästelevät harrastajien määrää, yleisön määrää ja oikeastaan ihan kaikkea. Ja selvästi olen ollut huomaavinani pienen kateuden poikasen heidän äänissään... Hyvä me!!
Siinä se.. Hatunnosto kaikille tekijöille ja kävijöille. Kunhan ensi sunnuntain virolaisvierailu saadaan kunnialla tehtyä on kesä Myötätuulen osalta ohi. Mahtava kesä. Mahtavat esiintyjät ja loistavat yleisöt!! Ajatukset on jo ensi kesässä........
Minähän en terapiaan mene - miehet kulisseista kuvattuna Myötätuulen teatterissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti