maanantai 16. joulukuuta 2019

solmussa koko teksti

Sitä yrittää kirjoittaa vaan kirjoittamisen riemusta. Tai siksi, että on jotain kamalan tärkeää sanottavaa. Sitä yrittää unohtaa kaikki lainalaisuudet ja määrittelevät tekijät.  Sitä yrittää unohtaa itsensä ja omat mielipiteensä ja kirjoittaa vaan mitä näytelmään kuuluu.

Mutta sitten sitä huomaa yöllä heräävänsä miettimään miten ihmeessä sekin kohtaus muka saadaan näyttämölle ja mistä ihmeestä tuohonkin kohtaukseen saadaan toimintaa. Miten ihmeessä tehdään kulissit  niin että kohtaukset toimivat peräkkäin?????

Ja kaikkein kamalinta on kun yrittää jättää jonkun henkilön näytelmästä pois vaan sen tähden,että sopivan näyttelijän löytyminen tulee olemaan tuskallinen taival.

Onneksi välillä pääsee ns flow-tilaan, eli siihen kirjoittamisen putkeen, jossa unohtaa kaiken ympärillä olevan, kaiken sen mikä tekee näytelmän kirjoittamisesta hankalaa ja vain kirjoittaa kohtausta - nauttien siitä prosessista.

Ja sitten taas tietenkin yöllä herää pohtimaan kaikkia kirjoittamiaan ongelmia....


Ehkä seuraavaksi kirjoitankin novellin? Kirjan, mitä ei dramatisoida, ei tehdä näyttämölle eikä muokata kuunnelmaksi vaan luetaan mukavasti nojatuolissa istuen tai mieluummin verkkokeinussa heiluen, auringon paistaessa sopivan lämpimästi niin ettei suklaa sula käsiin vaan sitä voi syödä samalla kun lukee kirjaa jonka kulissit ja muut kuvat voi jokainen rakentaa mielikuvituksessaan ilman oikeita puuseppiä jotka aina teatterissa inhottavasti asettavat rajoitteita sille mitä voi tehdä.

Novelllin, missä ei tarvitse miettiä mistä ihmmiset tulevat näyttämölle ja mitä kautta ne taas jatkavat matkaansa tai miten saadaan aikaiseksi sumua tai lunta keskikesän esityksiin vaan kaiken voi kirjoittaa ihan niinkuin tahtoo! Kiehtova ajatus todellakin!!!

Toinen vaihtoehto tietysti on, että yritänkin myydä käsikirjoitukset elokuvaksi - niissä voidaan tehdä lähes kaikki se sama mitä novellissakin, aina voidaan leikata sopivaan kulmaan tai tilaan tai muuten vaan sopivaan juttuun. Ja kaikkihan haluaa näytellä elokuvassa - ihan sama kuinka halvalla tehdyssä tai yksinkertaisessa - näyttelijöitä olisi paljon helpompi löytää jokatapauksessa kuin kesäteatteriin.

Nyt alan kuulostaa  siltä, että laitan Vieraat saappaat (ensi kesän toisen näytelmän nimi) hetkeksi  kaappiin, lähden pikkusiskon kanssa IKEAAN(!!) ja nautin elämästä ilman murheita. Huomenna sitten taas karjalaiset ja varsinassuomalaiset ja kaikki muutkin ihmiset varmasti toimivat paremmin niin kuin haluan!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti