Millaista kesäteatteria sitä onkaan vuonna 2019 koettu?

Mitähän sitä tänä vuonna onkaan katseltu? Mietin eilen tämän vuoden teatteriesityksiä ja huomasin, että tuohan on ihan väärä kysymys!! Tämän vuoden huippu omalla kohdallani on aivan selvästi ollut teatterin kuunteleminen!! Oli aivan uskomattoman mahtavaa ja hienoa tehdä kuunnelma - ja kuunnella se!

Siinä oli se minun vuoden kohokohtani - Kassun syntymäpäiväretki kuunnelmapiknik  oli uusi, kokonaisvaltainen, nostalginenkin kokemus joka jätti uskomattoman hyvän mielen. En ollut koskaan ennen kirjoittanut kuunnelmaa, vaikka, jos rehellisiä ollaan, monet näytelmistäni varmasti ovat oikeastaan lähempänä kuunnelmaa kuin toiminnanllista teatteria......

Sanoilla vaan on minulle suuri merkitys. Sanat jäävät soimaan päässäni. Sanat putkahtavat mieleeni mitä oudoimmissa paikoissa. Kerran  kuulemani sanat eivät unohdu. Välillä se on hyvä asia, mutta välillä todella sääli. Jotkut keskustelut ja kommentit olisi ehkä hyväkin unohtaa, mutta minun kummallinen mieleni pyörittää sanoja edestakaisin, purkaa ne osiksi, kasaa uudelleen ja etsii tarkoituksia ja painotuksia ehkä liiankin kauan.

Siksi kuunnelmat ovat aina 'kolahtaneet'.Kuunnelmat ovat täynnä sanoja. Kuunnelmaan voi uppoutua ja jäädä ja syventyä ja hukkua. Knalli ja sateenvarjo vie edelleenkin mennessään jonnekin kauas. Äänet jättävät tilaa mielikuvitukselle, ihmiset ovat juuri sen näköisiä kuin haluankin ilman realismin häirintää.  Onkohan sellaista diagnoosia olemassa kuin sanoilla nautiskelija??

Surullista on ajatella, että joku oikeasti tulee noin 500 sanalla toimeen!!! Miten niillä saa edes tavallista, hiljaista mutrutuspäivää vietyä läpi?? En käsitä! Mutta tiedän, että silläkin määrällä  jotkut ihmiset tulevat toimeen. En minä. Onneksi minut on opetettu sanojen ystäväksi. Onneksi minulle on luettu ja minun kanssani on kuunneltu kuunnelmia. Onneksi minut on viety teatteriin (ja jätetty sinne).

Teatteri on mahtava paikka olla. Kaikki ne sanat ja tarinat ja kohtalot ja mahdollisuudet! Kaikki ne roolit ja hahmot ja SANAT! Tämä on jäänyt tästä vuodesta päälimmäiseksi. Että vaikka kuinka kummallinen teatteriesitys, olen mieluummin siellä kuin poissa teatterista.